@hponka tiivisti Twitterissä pöhinän ja lopputuloksen eron:
#vaalit2012 Tänään muuten murtui monen ihmisen harha, jonka some oli heille synnyttänyt. Joskus netti vääristää kuvaa todellisuudesta.Isä ja tytär Kuustoselta kysyttiin, olivatko nämä sukupolvivaalit. Minä sanoisin, että kyllä, ainakin somen käytön näkökulmasta.
Demokratia tuli uusien äänestäjien luo, kun ehdokkaat "pyysivät mukaan" Twitteriin ja Facebookiin. Jos peukuttaminen luetaan poliittiseksi keskusteluksi, myös yksi SADe-ohjelman tavoitteista on roihahtanut hyvään liekkiin.
Some suorastaan pakottaa kuulemaan kansan ääntä. Ellet kuuntele, menetät äänestäjäsi. Tai asiakkaasi, kuten DealDash-yrittäjä William Wolfram otsikoi: "Love thy customer - or someone else will". Tärkeää olisi saada nyt syntynyt osallistuminen ja keskustelu jatkumaan.
Haaste viranomaiselle virkamieskunnalle syntyy siitä muutoksesta, että some on henkilökohtainen. Some on suhde! Suhteessa toinen osapuoli ei voi jäädä etäiseksi.
Vanha valta perustuu hierarkiaan. Valtaa ylläpidetään nimenomaan etäisyyden, tiedon säännöstelyn avulla. Uudessa vallanjaossa kuka tahansa pääsee somessa lähelle idoliaan, esittelemään ajatuksensa päättäjille - jopa presidenttiehdokkaalle. Myös media on kuulolla somekanavilla.
Siksikö vanha valta pelkää somea? Siksikö Obama ja Haavisto lupaavat someksi muutosta?
Osa haaveissaan nyt pettyneistä äänestäjistä purnasi somekanavilla jo muuttoa Ahvenanmaalle, pelkäsi "Salen" vievän työttömien loputkin tuet ja kauhisteli edessä olevia suvaitsemattomuuden vuosia.
Kuusivuotiskautensa 1.3. alkava valtiomies @niinisto kiitti viisaasti myös niitä, jotka ajattelevat toisin: "On hyvä, että meitä on erilaisia ajattelijoita".
Some tuo heidät luo. Kuuleehan Mäntyniemi?
(Kuulevathan Eduskunta ja Kesäranta ja kaupungintalot ja virastot..?)
Hyviä näkemyksiä, itselläkin kielen päällä paljon samanlaisia ajatuksia, jotka pitäisi kirjoittaa (jonkun) auki.
VastaaPoista"Systeemin" perustavanlaatuisin ominaisuus on päälukujen epäsuhta: virkamiehiä on huomattavavasti vähemmän kuin kansalaisia. Resurssien näkökulmasta onkin perinteisesti ollut perusteltua pitää etäisyys "riittävänä".
Tietojärjestelmien avulla tämä informaation välittämisen skaalautumisongelma on mielestäni kuitenkin mahdollista ratkaista kelvollisella tavalla. Ihmiset, asiat, vastuutahot, organisaatiot ja toimijaryhmät on mahdollista määritellä informaatiorakenteiden tietoyksiköiksi, joiden avulla tietovirtoja voidaan hallita joustavasti.
Kiitos, Janne, mielenkiintoisesta kommentistasi. Kuulisin (öö..lukisin) mielelläni lisää tuosta "informaatiorakenteiden tietoyksiköiksi, joiden avulla tietovirtoja voidaan hallita joustavasti".
VastaaPoistaMitä se käytännössä olisi? Ihmiset niin kansalaisina kuin hallintopäätösten kohteina vs. virkamiehinä? Olisiko tieto(virta) oikeasti hallittavissa, jos "verkostoon" solmittaisiin osallistujat "eri puolilta" vastakkaisine tavoitteineen, tarpeineen ja/tai edellytyksineen?
Miten paljon virkamiesten mukaan saamisessa on kyse kulttuurivallankumouksesta omien korvien välissä vs. valtuuttamisesta (empowerment): että asiantuntija saa osallistua vs. vain yksikön päällikkö tms. osallistuu?
Mielestäni nykyinen hallintokoneisto ei kannusta toimimaan itsenäisesti. Omapäiset kokeilut jäävät tekemättä, koska perinteinen yhteisöllinen hiljainen tieto hallitsee ja liikkuu ja muuttuu hitaasti. On parempi hoitaa vain oma tontti, vaikka motivaatiota olisi enempäänkin. Miksi ottaa tuntematonta riskiä virheestä ja yhteisön sääntöjen rikkomisesta?
Poista"Informaatiorakenteiden tietoyksikön" hyvä esimerkki voisi olla vaikkapa Twitterissä käytetty "hashtag" tai "asiasana-ankkuri". Hieman Twitteriä rakenteellisemmalla ja "meta-tietoisemmalla" järjestelmällä voisi hyvin ilmaisuvoimaisesti merkitä (tägätä) erilaisia viran hoitoon ja tehtäviin liittyviä otsikkotietoja. Tämän jälkeen avainsana-ankkureilla järjestelmästä saisi jäsenneltyjä tietosyötteitä: delegointeja, tehtäviä, hyväksymispyyntöjä, diaarinumeroita jne. Moni organisatorinen prosessi voisi tehostua huimasti, kun mona asioita voi vain klikkailla tietovirrassa.
Mielessäni on siis ideaalinen tarkoitukseensa suunniteltu kuvitteellinen julkishallinnon "Twitterin ja Facebookin yhdistelmä", jonka avulla asioiden organisatorinen käsittely tehostuu ja tiedon jakaminen paranee.
Ja nyt, jokainen ongelma ja kritiikki, joka nyt tulee vastaan on muotoiltavissa tekniseksi ongelmaksi tai vaatimukseksi, johon löytyy ratkaisu. ;)
Poliitikkojen käskystä Helsingin käräjäoikeus oli lakkauttamassa kulttuurijärjestöä. Onko Suomi todellakin demokratia vai pikemminkin diktatuuri?
VastaaPoistaI have been a member of the board of the Finnish Alliance. In one meeting I heard in my own ears, when the chair told the board that Helsinki district court was ready to ban our organization! An official had told this threat to our chair in a meeting in the Ministry for Internal Affairs.
A government's threat to ban a peaceful organization (because of its opinions) violates the principles of democracy.
As far as I have understood, leading politicians and the president were responsible for this threat to ban the Finnish Alliance - without any reason!