City 2.0 Metropolin demokratia

Demos järjesti työviikon päätteeksi Paviljongilla After work -pikaseminaarin metropolin lähidemokratiasta. Politiikka ei ole kiinnostanut sitten yläastevuosien, mutta tänään oli tilausta uudelle "cross kitchen" -kokemukselle.

Uutiset heikosta osallistumisesta vaaleissa ja Oikeusministeriön kollegoilla rakenteilla oleva osallistumisympäristö ovat käytännön kosketuspisteeni aiheeseen. Kaupunginosa-aktiivisuus kiinnosti aluksi Viikkiin muutettuani, mutta sitten tuli niin paljon muuta...

Paneelissa alustajina olivat Elina Palonen, Aleksi Neuvonen ja Laura Rissanen. Keskustelua johdatteli Laition Tommi.

Entä jos maankäyttöpolitiikka pidettäisiin kaupunkitasolla, missä suuruuden ekonomia toimii ja lähidemokratian keinoin rakennettaisiin sitä yhteistä, johon asukkaat osallistuisivat.

Päätöksentekoon nousisivat kansalaisraadit, (kuten Stanfordin yliopistossa kehitelty Deliberative Polling). Agendalle nousisivat kansalaisten muokkaamat aiheet, vaikkapa etsivä nuorisotyö, ympäristöasiat jne.

Päätöksenteko ei saa liukua vaaleilla valituilta edustajilta virkamiehille. Keskustelua herätti myös kaupunginosien eriarvoisuus ja potentiaalisten osallistujien erilaiset valmiudet. Miten käy demokratian, jos vain vahvat aktiivit rynnivät osallistumaan? Mutta myös vanha virkamieskunta pitäisi saada sekä avautumaan että osallistumaan. Mallia Terveellinen kaupunginosa -kokeilusta!

Kolme skenaariota kansalaisten osallistumisesta päätöksentekoon:

1) Itsepalveludemokratiassa suora osallistuminen tekee kuntalaisesta demokratian vastavoiman
2) Giving back to the community: yritykset ja asujat antavat osan tuloistaan takaisin yhteisöön
3) Paikallisyhteisö osana paikallistaloutta -mallissa keskiössä mm. tovitalous

Päätteeksi Marcus Westbury kertoi, miten kansalaistoiminnalla saatiin vuosikymmeniä autioitunut keskusta uuteen nousuun.

Kaupungin vanha keskusta tyhjeni talo kerrallaan. Mitkään rahalla tehdyt suunnitelmat eivät kyenneet palauttamaan pakenijoita. Sitten uusi ajatus: mitä jos tyhjillään olevan tilan saisi maksutta käyttöön, ei omistajan oikeuksia polkien vaan yhteistä hyötyä rakentaen?

Renew Newcastle on mainio esimerkki siitä, miten välittäminen on isompi voima kuin suurimmatkaan taalat. 

Palvelumuotoilun voitto: et tarvitse palvelua lainkaan?

World Design Capital -vuosi alkoi iPhonistin kannalta tyhjällä lupauksella. Päivästä toiseen App-sivu lupasi vain "Ihan pian". Sitten arki jo veikin mennessään. WDC2012-mainos nostatti enää harmia. Lopulta turruin kokonaan.

Kauhutarina palvelunkehittäjälle, eikö? Kerran menetetty asiakas on kaikkein kallein takaisin voitettava.

Perjantaina koin App-pelastuksen. Sain TEMissä käteeni 2012 Design-lehden, jonka sivulla App muistutti taas itsestään. Lähes toivoni menettäneenä päätin kokeilla vielä kerran. Fantastista! En olisi ikinä uskonut, mitä kaikkea taskuun saa mahtumaan. Näin se pitää ollakin, hyrisee tyytyväinen käyttäjä. (Hae siis omasi! Suosittelen.)

Samanlaisen tyytyväisen hyrinän kohtaa Verohallinnon edustaja mennessään mihin tahansa julkiseen tilaisuuteen, jossa aiheena on tietoyhteiskunta, tekniikka tai palvelu.

Kuka enää edes muistaa, mikä painajainen oli tammikuun lopun kansalaisvelvollisuus kun nyt ilmoitus tulee täysin valmiina postilaatikkoon asti?

kiteytti viestintäyrittäjä-ystäväni, jolla on armoton silmä arvioida yhteiskunnan menoa. (Yrittäjäsegmentissä olemme vielä palvelupolun ankeahkossa alkupäässä. Siksi arvostan suuresti hänen kommenttiaan.)

Yksi suomalaisen yhteiskunnan avainkysymyksistä on julkisten palvelujen toimivuus. Siihen nähden on hämmästyttävää, kuinka vähän muotoilua on käytetty niiden kehittämiseen.

arvioi kolumnissaan WDC-hankejohtaja Pekka Timonen.

WDC2012 ei ole 12 kuukauden pituinen taidetapahtuma vaan laaja yhteiskunnallinen hanke, jonka vaikutusten on tarkoitus heijastua pitkälle tulevaisuuteen. Verottaja oli hakemusvaiheessa tukena mm. esitäytetyllä veroilmoituksella.

Nyt on verottajan vuoro myös oppia. Haemme lisää onnistumisia mm. palvelumuotoilun ja osallistamisen keinoin.

Maalais(kaupunkilais)järki eli arjen design on se juttu, jonka avulla eläköityvä ja palveloituva länsimaa voi selviytyä kuristuvan talouden vaatimuksista. Tekemällä fiksusti ja kerralla kuntoon, yhteisvoimin, koko viranomaiskentän laajuudella.

Voiko palveluja muka muotoilla?

Helsinki on ihan pian maailman muotoilupääkaupunki - ja se alkaa näkyä mediassa. Kivaa!

Viime keväänä pääjohtaja pyysi ePalveluistamme tekstiä: "Se tulee Helsingin hakemukseen". Pakko myöntää, että oli mietittävä minuutti, ennen kuin yhteys aukesi perinteiselle virkamiehelle.

Sitten sydän hypähti: HUIKEA JUTTU!

Löysin näet saman ajattelutavan, kuin Design for All Europe -järjestön erikoislähettiläs Pete Kercher niin mainiosti kiteytti viime sunnuntain Hesarin pääkirjoituksessa:

Tarkoitan strategista designia eli muotoiluajattelun hyödyntämistä niin, että koko talouden suunta saadaan kääntymään. Suomen murros kahden viime vuosikymmenen aikana ei ole ihme vaan onnistunutta muotoilua.

Strateginen markkinointi tuo keskiöön tuotteen tai palvelun sijasta asiakkaan ja hänen kokonaiskokemuksensa. Palvelun muotoilu on sitä samaa ydintä: palvelun käyttökokemus syntyy muotoilun tuloksena. Ellei asiakkaan kokemus ole miellyttävä, kaikki markkinointiviestinnän toimenpiteet ovat hukkaan heitettyä rahaa.

Kercher avasi käsitettä "Designia kaikille": se on suunnittelua, joka huomioi ihmisten erilaisuuden, edistää sosiaalista yhdenvertaisuutta ja edesauttaa yhteisöön kuulumista.

Toinen muotoilun ammattilainen, palvelumuotoilija Satu Miettinen kirjoitti HS:n pääkirjoitussarjassa osuvasti palvelujen muotoilusta julkisella sektorilla:

Palvelumuotoilu haastaa muotoilijat työskentelemään ihmisten kanssa, joten työssä tarvitaan uusia menetelmiä. -- Julkiselle hallinnolle se tarkoittaa palvelukulttuurin sekä hallinnon toimintatapojen muutosta.

Suomalainen henkilöverotus on malliesimerkki palvelumuotoilusta!

Muotoilun kohteena on koko tietojenkeruu ja verotuksen prosessi, raha- ja tietovirrat kansalaisilta yrityksille ja verottajalle, ja siltä takaisin konkreettisina tuotteina. Oletko tullut ajatelleeksi? En oikeastaan minäkään, ennen kuin muotoilupääkaupunkihakemusta tehnyt porukka lähestyi pääjohtajaamme.

Verokortin avulla omien verojesi maksu hoituu puolestasi. Palkkasi maksaja myös ilmoittaa tiedot veroilmoitustasi varten, sama koskee muitakin rahavirtoja: pankki ilmoittaa vähennyksiäsi varten korot, pörssiyhtiö osingot jne.

Taustalla on paljon yhteistyötä, jonka tuloksena sinä saat veroilmoituksesi lähes valmiiksi täytettynä. Tarkista se ja täydennä tarvittaessa netissä.

Hyvä huomataan!

Henkilöverotuksemme sujuvuus onkin huomattu maailmalla. Olimme marraskuussa Veroilmoitus verkossa -palvelullamme eGovernment Awards -finaalissa. Mutta emme olleet yksin julkishallinnon sarjassa: pienestä Suomesta oli peräti kaksi edustajaa! Helsingin kaupunki oli mukana omalla design-tuotteellaan.

Helsingin Palvelukartta on jo nyt huikea kokoelma julkisia palveluja, hakutoimintoa, karttapalvelua - naapurikunnat mukana. Mutta se on myös vuorovaikutusta: palautekanava on tuotu samaan käyttöliittymään. Mikä mainio tapa "edesauttaa yhteisöön kuulumista"!

Seuraavaksi ylitetään varmasti kunta-valtiorajat, niin kuin eilisessä SADe-kokouksessa kaavailtiin. Muotoilupääkaupungin rinnalla ovat myös Lahti, Espoo, Vantaa ja Kauniainen.

Suomen maabrändi kirkastuu kirkastumistaan, se on kuin elämä itse: runsas ja kekseliäs. Maabrändityöryhmä voi hymyillä tyytyväisenä, vaikka Financial Times keskittyykin vielä artikkelissaan lähinnä perinteiseen muotoiluun.

Seuraa Helsingin valmistautumista maailman muotoilupääkaupungiksi
netissä: World Design Capital Helsinki 2012
Twitterissä: @wdchelsinki2012
Facebookissa: WDC-fanisivu

Asiakas on verkossa - missä verottaja?

Verohallinto vastasi kivasti Hesarissa 28.12. nuoren abiturientin huutoon saada verotukseen liittyvää opastusta jo koulussa.

Mutta Hesari, oi Hesari, miksi ei juttuihisi voi linkittää verkossa? Miten blogissa voi viitata lähteeseen, joka on olemassa vain paperilla??

Lisäksi aikaviive kuvastaa hyvin perinteisen ja uuden median eroa, eikö?

Outo déjà vuhan syntyy joka aamu, kun uutisotsikot luki jo illalla mobiilista..

Sisällönjaon uudet tuulet puhaltavat jo rapakon takana.. Samoin uutisvirtaa seurataan aivan toisaalla kuin luulemmekaan.

Tämä helsinkiläinen löysi eilen Tietoviikon uutisesta kotikuntansa uusimmat eTeot. Uutinen löytyi Twitterissä seuraamastani Tivin syötteestä, TweetDeckin mainio "dashboard" herätti huomioni.

Mistä ja miten muut kaupunkilaiset ovat siitä kuulleet? Ovatko edes kuulleet?
Missä julkishallinto markkinoi potentiaalisille asiakkailleen?

Mistä moisen hienon uutisen pitäisi löytyä? Tietenkin omassa asioinnissani!

Kun lähtisin hammaslääkäristä, voisi hoitaja huikata perääni: " Hei, haluatko seuraavan ajan omalle asiointitilillesi? Piipahda kanslian kautta niin avataan sinulle tili."

Helsinki kuvaa laajan palvelutarjontansa ja aikoo liittää asiointitilinsä aikanaan valtion vastaavaan, siihen kansalaisen suureen asiointitiliin. Se on hyvä. Sinne puolestaan liittyvät Kela ja moni muu, myös verottaja halutaan tietenkin mukaan.

Mutta hetkinen, tili 1, tili 2, tili 3.. entäs muut asiani, entä minun kokonaisuuteni?! Miten pääsen yhdistämään minulle tarjottuihin julkishallinnon palveluihin valitsemani yksityiset palveluntarjoajat? Private-public, my way?

Vai tarvitsenko sittenkin oman etusivun, jolle koota kaikki vastaavat kansioni? Kotikunta, verottaja ja verkkopankki; mitä muuta?? - kysymys Twitterissä

Kaikki tämä, niin lukijana kuin sisällöntuottajana, saa lampun vilkkumaan taas kerran: yhteisöllisyys tuo asiakkaan aivan uudella tavalla luoksemme ja avaa palveluntuottajille uusia, tuhannen taalan paikkoja. Yhteisöllisyys on edelläkävijöillä jo mukana tuotekehityksessä. Mutta eihän sen tarvitse jäädä "vain" tuotekehitykseen?

Eikö se pidä saada mukaan ennen muuta itse tekemiseen! Vai mitä muuta voisi ajatellakaan vertaistuesta verokortin äärellä? Taannoiset postaukseni vasta haaveilivat co-creation-tyyppisestä tuotekehityksestä. Miten sinä haluaisit osallistua?