Uutiset heikosta osallistumisesta vaaleissa ja Oikeusministeriön kollegoilla rakenteilla oleva osallistumisympäristö ovat käytännön kosketuspisteeni aiheeseen. Kaupunginosa-aktiivisuus kiinnosti aluksi Viikkiin muutettuani, mutta sitten tuli niin paljon muuta...
Paneelissa alustajina olivat Elina Palonen, Aleksi Neuvonen ja Laura Rissanen. Keskustelua johdatteli Laition Tommi.
Entä
jos maankäyttöpolitiikka pidettäisiin kaupunkitasolla, missä suuruuden
ekonomia toimii ja lähidemokratian keinoin rakennettaisiin sitä
yhteistä, johon asukkaat osallistuisivat.Päätöksentekoon nousisivat kansalaisraadit, (kuten Stanfordin yliopistossa kehitelty Deliberative Polling). Agendalle nousisivat kansalaisten muokkaamat aiheet, vaikkapa etsivä nuorisotyö, ympäristöasiat jne.
Päätöksenteko ei saa liukua vaaleilla valituilta edustajilta virkamiehille. Keskustelua herätti myös kaupunginosien eriarvoisuus ja potentiaalisten osallistujien erilaiset valmiudet. Miten käy demokratian, jos vain vahvat aktiivit rynnivät osallistumaan? Mutta myös vanha virkamieskunta pitäisi saada sekä avautumaan että osallistumaan. Mallia Terveellinen kaupunginosa -kokeilusta!
Kolme skenaariota kansalaisten osallistumisesta päätöksentekoon:
1) Itsepalveludemokratiassa suora osallistuminen tekee kuntalaisesta demokratian vastavoiman
2) Giving back to the community: yritykset ja asujat antavat osan tuloistaan takaisin yhteisöön
3) Paikallisyhteisö osana paikallistaloutta -mallissa keskiössä mm. tovitalous
Päätteeksi Marcus Westbury kertoi, miten kansalaistoiminnalla saatiin vuosikymmeniä autioitunut keskusta uuteen nousuun.
Kaupungin vanha keskusta tyhjeni talo kerrallaan. Mitkään rahalla
tehdyt suunnitelmat eivät kyenneet palauttamaan pakenijoita. Sitten uusi ajatus: mitä jos tyhjillään olevan tilan saisi
maksutta käyttöön, ei omistajan oikeuksia polkien vaan yhteistä hyötyä rakentaen?Renew Newcastle on mainio esimerkki siitä, miten välittäminen on isompi voima kuin suurimmatkaan taalat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti