Co-Creation: Markkinointi tuotekehityksessä

Sain eilen kuulla, kuinka Nokia aloitti co-creationin saralla. Jussi Mäkinen (@luovanto) kertoi yhden kehityskaaren sosiaalisen median (some) käytöstä, ei vain markkinoinnissa vaan myös tuotekehityksessä. Jussi on marketing manager joka vastasi N900:een johtaneesta co-creationista ja markkinoinnista.

Olen usein puhunut (ups, kirjoittanut) intohimosta. Samoin tekee Like Minds. Somen "turuilla ja toreilla" ihmiset kokoontuvat heimoiksi; yhteisöiksi yhden tai useamman aiheen ympärille. Aiheita voivat olla arvot, filosofia tai tapa toimia. Useimmiten läsnä kuitenkin on jokin konkreettinen ydintoiminto joka yhdistää ihmiset. - Sometyökalujen myötä kun kuluttajien (consumers) rinnalle on syntynyt uusi sisällön tuottajien (creators) laji.

Mitä tuo yhteinen tekeminen sitten onkaan, kaikkein yhteisintä tässä uudessa tekemisessä on kuitenkin intohimo.

Jussi mainitsi tuon saman, vuoria ylittävän intohimon omassa puheenvuorossaan.

Markkinoinnin PITÄÄ olla mukana T&K:ssa alusta!

Kun Nokia alkoi etsiä uutta tapaa löytää yleisön tarpeita tyydyttäviä uutuuksia, he tutkivat edelläkävijöiden (hakkereidenkin) käyttäytymistä ja tapaa toimia. Vastaan käveli korkeaa osaamista, intohimoa sekä luomisen vapautta.

Co-creationiin täytyi sovittaa tämän joukon iloisen vapaa tekeminen sekä virallisen organisaation jäykät rakenteet. Siellä - meillä - joudutaan edelleen selviämään erilaisten määräysten, jopa lakien viidakosta, ennen kuin mitään uutta voi tuotekehitysosastolta tulla ulos.

Siten ketteryys näyttäisi olevan keino saada tilaa luovuudelle. Tukena tiellä nopeampiin tuloksiin voi olla vain löyhiä rakenteita - ei enää pönöttäviä arvoasetelmia, kuka saa puhua tai kenellä on oikeus esittää mielipide mistäkin. Miten siis tällainen ketteryys voisi elää nykyorganisaatioissamme? Todisteiden mukaan ei kovin häävisti.

Muutama erinomainen artikkeli englanniksi:
Gary Hamel kirjoittaa Facebook-sukupolvesta johtamisessa ja Steve Denning High-Performance Teameistä osana tulevaa kirjaansa Radical Management.

Uudenlainen tekeminen ja luominen vaatii kukoistaakseen toisenlaista organisaation tukea, toisenlaista johtamista.

Sama koskee julkishallintoa!

Ihminen 2.0

Muutama kuukausi sitten olin tilanteessa joka muistutti lähinnä Ranskan hovia. Juonittelua, valheita, pahan puhumista. Kukaan ei sentään kuollut..

Tätäkö on Ihmisyys vuonna 2010, muistan kauhistelleeni. Sitten törmäsin uusimpaan Robin Hoodiin.

Rise and rise again..until lambs become lions

Katsoin traileria ja ihmettelin siinä puhuttuja sanoja. Ne olivat täynnä lupausta paremmasta. Kirjoitin ne muistiin etten unohtaisi.

Empower every man and you'll gain strength.
Are you ready to be who you are?

Tuohan kuulostaa tutulta... Onko Robin Hood sosiaalisessa mediassa?

Viime viikolla kävin mukavia *keskusteluja* Scott Gouldin kanssa. Pohdimme, mikä estää ihmisiä jakamasta, miksi ihmiset pelkäävät yhteistyötä. Scott aikoo blogata aiheesta.

Olemme eläneet vuosikymmenen verran huikeaa rikkautta ja ahneutta. Varallisuus varastaa ihmisyyden, sanovat humanistit, jokainen pitäköön huolen itsestään, kuuluu komento. Jopa sosiaalisessa mediassa heidän sanotaan vain julistavan omaa itseään: Minä-Minä-Minä!

Onneksi minulla on myös toiseen suuntaan viittaavia kokemuksia.

Ystäväni käynnisti sodan Down-sisarensa puolesta, aseinaan blogi (F), Twitter ja Facebook. Ensimmäisen viikon jälkeen Sydän paikaltaan on kerännyt jo oivan tukijoukon taakseen.

Anjan kysymys on, mikseivät virkamiehet välitä. Itse olen murehtinut samaa hieman toisesta näkökulmasta: on kuin virkamiehet eivät uskaltaisi seistä sanojensa takana tai edes ajatella itse. Uudessa hallinnossa (Gov 2.0) perinteinen passiivisuus "Et tee mitään ellei erikseen ole käsketty" kelpaa enää luusereille.

Kunnon intohimo saa yhä ihmisen ojentamaan kätensä toiselle ja ylittämään omia mukavuusrajojaan.

Katsoin viime viikolla Griff Rhys Jonesin ohjelman Sydneystä. Vaikka materia on kaupungissa äärimmäisen tärkeää, haastateltu naisporukka oli valmis luopumaan materiasta ystäviensä vuoksi.

Yksi heistä kertoi, mihin asti tuo ystävyys venyy. Kun hänen miehensä sairastui syöpään, heidän ystävänsä keräsivät puoli miljoonaa jotta tämä pääsisi hoidettavaksi Amerikkaan. Hän parani.

Sitä on Ihmisyys 2.0
Välittämistä. Sitä että asettaa toisen etusijalle. Elämää.

Työ 2.0 tehdään yhdessä!

Hahmottelin tässä taannoin tietoyhteiskuntaa kameran, kännykän ja julkaisemisen polulla.

Uudet työkalut mahdollistavat huikeita juttuja sille, joka etsii. Asiat ovat löydettävissä, verkostojen ovet aukaistavissa. Ihanaa!

Torstai-iltana osallistuin HBRchatiin, jonka otsikko oli From Corporate Ladder to Lattice. Muutoksessa ei ole vain nettielämämme, samassa muutoksessa ovat myös työn tekemisen tavat sekä organisaatiot, joissa sitä teemme.

Työpaikat eivät enää ole kuin ennen--mutta eipä ole työvoimakaan. Tämän päivän yritykset ovat organisaatiorakenteeltaan matalampia. Työn luonne on virtuaalisempaa, sitä tehdään enemmän yhdessä ja se on läpinäkyvämpää kuin vielä koskaan aiemmin. -HBR, (vapaasti käännettynä)

Minusta nettielämän ja työelämän muutoksissa on enemmän yhteistä kuin luulemmekaan. Ei sen väliä, mistä elantosi ammennat: muutos on yhteinen tekijämme.

Bussikuski 2.0

Tämän päivän bussit kulkevat maakaasulla tai sähköllä. Liikennevalot suosivat joukkoliikennettä, joten ajoneuvosi viestittää GPS:llä tulostasi, ja satelliitin avulla liikennevalot optimoidaan niin, että bussisi tyhjäkäyntiaika jää mahdollisimman lyhyeksi.

Tätä on kestävä kehitys joukkoliikenteessä. Se on myös paljon muuta: HKL:n kestävän kehityksen raportti on mielenkiintoista luettavaa kehittäjälle, ja tarjoaa vertailukehittämisen ituja kenelle vain.

Tietotyöläinen 2.0

Vielä jyrkempi on kuilu toimistotyön kohdalla. Kun 1997 aloin urani Verohallinnossa, osastot saivat verotusohjeensa paperilla. Ohjeniput ripustettiin nastoilla ilmoitustauluille, kaikkein kiireisimmät oviin. - Tänään kaikki tulee meiliin, 2-10 kertaa päivässä, ja asiakkaille yhteiset asiat "ripustetaan" saman tien myös nettiin.

Pomoni selitti ensimmäisellä työviikollani: "Meillä on nyt kaikilla tietokone. Viime vuonna oli vielä yksi kone 8-12 tiimissä."

Tänään minulla on sekä kannettava että Nokia E90, joista kummastakin minut saa sähköpostilla kiinni. En tee enää verotusta, eikä sitä kännykällä muutenkaan tehdä - vielä, mutta voitaisiinko jonain päivänä?

Onko järki ulkoistettu?

Muutosta tuo myös tuottavuuden nimissä tapahtuva ulkoistaminen. Heippa sihteerit, hyvästi kirjanpitäjät, näkemiin naiset, jotka laskitte palkkamme ja tilasitte matkalippumme. Kaikki avustava työ on nyt tarpeen ulkoistaa. Minusta kuuma kysymys kuuluu: voitammeko todella tässä kehityksessä?

Paperilla kyllä.. mutta miten on käytännössä?

Kuka laskisi mitä se maksaa, kun sihteerin tai taloushallinnon asiantuntijatyö hajautetaan niille, jotka eivät sitä luontevasti osaa? Uudessa maailmassahan se olet sinä, oi asiantuntija, joka teet nyt toisen (asiantuntijan) alan toimenpiteen. Ja kun teet sen ehkä vain 1-12 kertaa vuodessa, niin eikö olekin totta, että joka kerta on alettava alusta: "Miten tämä toimii: mistä se löytyy, millä kirjaudun sisään, mitä sitten piti tehdä?"

Työaika kirjataan yhtäällä, kehityskeskustelut valmistellaan toisaalla ja vielä kolmanteen sovellukseen sisään kuittaamaan laskut. Ei yhtä yhteistä kirjautumista, ei puhettakaan OpenID:sta, tai yhteisestä käyttöliittymästä - edes käyttökokemuksesta! Asiantuntijat, jopa pomot itse, valmistavat omat kokouskahvinsa - sihteereistä kun on helppo säästää..

Toisaalta on toimia, joissa on järkevääkin toimia itse alusta loppuun. En suostuisi millään tekemään kampanjasivulle pelkästään tekstiä ja lähettämään sitä sitten "copy-pastaamoon". Minulle sisällön luominen on "WYSIWYG" ja kirjoittaminen siten laajempi prosessi kuin vain sanojen liittäminen peräkanaa. - Mutta eivät kaikki ole tästä samaa mieltä. Mitä sinä ajattelet?

Sosiaalinen media on yhteistyötä!

Tietotyöläiselle tämä aika uusine työkaluinen on mahdollisuuksien maa. Sosiaalisen median työkalut sallivat verkostoitua samanmielisten kanssa, saada tukea omalle osaamiselle. "Heimoissa" on tehokkaampaa oppia yhteisistä asioista ja jakaa asiantuntemusta toisten samanmielisten - Like Minds - kanssa.

Kaikesta tästä torstain HBRchat ammensi:

Q1: What are the major trends at play that are changing the traditional career model?

Q2: How can companies transition from this traditional model to flexible, more strategic one?

Q3: How can we as individuals shape our own “career lattices?”

Keskustelijat nostivat Twitterissä esiin avoimen dialogin, yhteistyön ja läpinäkyvyyden. Mitä tehokkaampia tahdomme olla, sen läpinäkyvämmiksi meidän on tultava. Samalla strategian ja arvojen merkitys uudessa johtajuudessa korostuu entisestään: ne eivät enää voi olla yläkäsitteitä organisaatiossa, niiden on oltava jokaisen sydämensyke ja ajatuskehikko (näin kai aina olisi pitänyt olla?)

Työntekijän uudistumisen kannalta kyse on jatkuvasta oppimisesta ja rajojen avartamisesta. Uusi tapa tehdä työtä palkitsee niitä, jotka suhtautuvat asiantuntijuuteensa yrittäjän mielenlaadulla. Sellaisen on nimittäin luontevaa rakentaa luottamusta sosiaalisessa mediassa.

Uuden työläisen motto voisi olla @bennydu:n sanoin:

Ole aina nöyrä, säilytä avoin mieli äläkä koskaan lakkaa oppimasta! Valmentaja Wooden sanoi: "Se ratkaisee, mitä opit sen jälkeen, kun tiedät jo kaiken"

Jos kiinnostuit aiheesta, HBRchat-illan tweet-virtaa löytyy hashtagin avulla koottuna Topsystä.

(Korjaus 27.7: poistettu kaksi kirjoitusvirhettä)