Muutama kuukausi sitten olin tilanteessa joka muistutti lähinnä Ranskan hovia. Juonittelua, valheita, pahan puhumista. Kukaan ei sentään kuollut..Tätäkö on Ihmisyys vuonna 2010, muistan kauhistelleeni. Sitten törmäsin uusimpaan Robin Hoodiin.
Rise and rise again..until lambs become lionsKatsoin traileria ja ihmettelin siinä puhuttuja sanoja. Ne olivat täynnä lupausta paremmasta. Kirjoitin ne muistiin etten unohtaisi.
Empower every man and you'll gain strength.Tuohan kuulostaa tutulta... Onko Robin Hood sosiaalisessa mediassa?
Are you ready to be who you are?
Viime viikolla kävin mukavia *keskusteluja* Scott Gouldin kanssa. Pohdimme, mikä estää ihmisiä jakamasta, miksi ihmiset pelkäävät yhteistyötä. Scott aikoo blogata aiheesta.
Olemme eläneet vuosikymmenen verran huikeaa rikkautta ja ahneutta. Varallisuus varastaa ihmisyyden, sanovat humanistit, jokainen pitäköön huolen itsestään, kuuluu komento. Jopa sosiaalisessa mediassa heidän sanotaan vain julistavan omaa itseään: Minä-Minä-Minä!
Onneksi minulla on myös toiseen suuntaan viittaavia kokemuksia.
Ystäväni käynnisti sodan Down-sisarensa puolesta, aseinaan blogi (F), Twitter ja Facebook. Ensimmäisen viikon jälkeen Sydän paikaltaan on kerännyt jo oivan tukijoukon taakseen.
Anjan kysymys on, mikseivät virkamiehet välitä. Itse olen murehtinut samaa hieman toisesta näkökulmasta: on kuin virkamiehet eivät uskaltaisi seistä sanojensa takana tai edes ajatella itse. Uudessa hallinnossa (Gov 2.0) perinteinen passiivisuus "Et tee mitään ellei erikseen ole käsketty" kelpaa enää luusereille.
Kunnon intohimo saa yhä ihmisen ojentamaan kätensä toiselle ja ylittämään omia mukavuusrajojaan.
Katsoin viime viikolla Griff Rhys Jonesin ohjelman Sydneystä. Vaikka materia on kaupungissa äärimmäisen tärkeää, haastateltu naisporukka oli valmis luopumaan materiasta ystäviensä vuoksi.
Yksi heistä kertoi, mihin asti tuo ystävyys venyy. Kun hänen miehensä sairastui syöpään, heidän ystävänsä keräsivät puoli miljoonaa jotta tämä pääsisi hoidettavaksi Amerikkaan. Hän parani.
Sitä on Ihmisyys 2.0
Välittämistä. Sitä että asettaa toisen etusijalle. Elämää.
Hei Johanna, I´m back!
VastaaPoistaKuusi viikkoa olen ollut tietoyhteiskunnan ulkopuolella! Urbaanissa ympäristössä kylläkin, mutta tarkoituksesti irti tietoverkoista, sosiaalisesta mediasta ja sen sellaisesta. Sen sijaan paksut romaanit pihasohvalla ovat maistuneet, ja mitä aarteita Radioteatterista löytyykään!
Viimeksi tavatessamme lupasin, että syksyn myötä minäkin kuitenkin aktivoidun uuden median rintamalla. Ja aloitin siis sinun blogistasi. Kiitos tästä inhimillisestä ja puhuttelevasta kirjotuksestasi. Kyllä ihmiset välittävät toisistaan, ja sosiaalisen median välineillä voidaan tehdä tarvittaessa ihmeitäkin!
Ihanaa Merja *nähdä* sinua! Kiva että sait pitää kunnon hengähdystauon - lukemistasi lähes kadehdin.
VastaaPoistaMinä taas, kuten blogistakin nyt huomaa, päätin löytää lomallani sen kadonneen kirjoittamisen iloni. Ja onnistuin!
Samalla retkellä olen löytänyt uusia verkkoystäviä. Hassua, heistä monia en ole koskaan tavannut IRL, kuten sanotaan, luonnossa, mutta jokin vain yhdistää - vähän niin kuin meillä "naksahti" sydämessä =) Se on kai #likeminds tai yhteinen sävel.
Hyvää alkavaa työkautta meille!
Nyt Scott on jatkanut ajatteluaan aiheesta "some people won't share or collaborate because they are afraid other's will take their work. This is a very real threat that needs to be talked about more. I'm write about it next week.
VastaaPoistaThe point is, as you say, that as you being to make other's dreams happen, yours happens. Someone said recently that only if you give it away, will you get it back"
Are You Afraid To Give It Away?, olkaa hyvä!