Hahmottelin tässä taannoin tietoyhteiskuntaa kameran, kännykän ja julkaisemisen polulla. Uudet työkalut mahdollistavat huikeita juttuja sille, joka etsii. Asiat ovat löydettävissä, verkostojen ovet aukaistavissa. Ihanaa!
Torstai-iltana osallistuin HBRchatiin, jonka otsikko oli From Corporate Ladder to Lattice. Muutoksessa ei ole vain nettielämämme, samassa muutoksessa ovat myös työn tekemisen tavat sekä organisaatiot, joissa sitä teemme.
Työpaikat eivät enää ole kuin ennen--mutta eipä ole työvoimakaan. Tämän päivän yritykset ovat organisaatiorakenteeltaan matalampia. Työn luonne on virtuaalisempaa, sitä tehdään enemmän yhdessä ja se on läpinäkyvämpää kuin vielä koskaan aiemmin. -HBR, (vapaasti käännettynä)Minusta nettielämän ja työelämän muutoksissa on enemmän yhteistä kuin luulemmekaan. Ei sen väliä, mistä elantosi ammennat: muutos on yhteinen tekijämme.
Bussikuski 2.0
Tämän päivän bussit kulkevat maakaasulla tai sähköllä. Liikennevalot suosivat joukkoliikennettä, joten ajoneuvosi viestittää GPS:llä tulostasi, ja satelliitin avulla liikennevalot optimoidaan niin, että bussisi tyhjäkäyntiaika jää mahdollisimman lyhyeksi.
Tätä on kestävä kehitys joukkoliikenteessä. Se on myös paljon muuta: HKL:n kestävän kehityksen raportti on mielenkiintoista luettavaa kehittäjälle, ja tarjoaa vertailukehittämisen ituja kenelle vain.
Tietotyöläinen 2.0
Vielä jyrkempi on kuilu toimistotyön kohdalla. Kun 1997 aloin urani Verohallinnossa, osastot saivat verotusohjeensa paperilla. Ohjeniput ripustettiin nastoilla ilmoitustauluille, kaikkein kiireisimmät oviin. - Tänään kaikki tulee meiliin, 2-10 kertaa päivässä, ja asiakkaille yhteiset asiat "ripustetaan" saman tien myös nettiin.
Pomoni selitti ensimmäisellä työviikollani: "Meillä on nyt kaikilla tietokone. Viime vuonna oli vielä yksi kone 8-12 tiimissä."
Tänään minulla on sekä kannettava että Nokia E90, joista kummastakin minut saa sähköpostilla kiinni. En tee enää verotusta, eikä sitä kännykällä muutenkaan tehdä - vielä, mutta voitaisiinko jonain päivänä?
Onko järki ulkoistettu?
Muutosta tuo myös tuottavuuden nimissä tapahtuva ulkoistaminen. Heippa sihteerit, hyvästi kirjanpitäjät, näkemiin naiset, jotka laskitte palkkamme ja tilasitte matkalippumme. Kaikki avustava työ on nyt tarpeen ulkoistaa. Minusta kuuma kysymys kuuluu: voitammeko todella tässä kehityksessä?
Paperilla kyllä.. mutta miten on käytännössä?
Kuka laskisi mitä se maksaa, kun sihteerin tai taloushallinnon asiantuntijatyö hajautetaan niille, jotka eivät sitä luontevasti osaa? Uudessa maailmassahan se olet sinä, oi asiantuntija, joka teet nyt toisen (asiantuntijan) alan toimenpiteen. Ja kun teet sen ehkä vain 1-12 kertaa vuodessa, niin eikö olekin totta, että joka kerta on alettava alusta: "Miten tämä toimii: mistä se löytyy, millä kirjaudun sisään, mitä sitten piti tehdä?"
Työaika kirjataan yhtäällä, kehityskeskustelut valmistellaan toisaalla ja vielä kolmanteen sovellukseen sisään kuittaamaan laskut. Ei yhtä yhteistä kirjautumista, ei puhettakaan OpenID:sta, tai yhteisestä käyttöliittymästä - edes käyttökokemuksesta! Asiantuntijat, jopa pomot itse, valmistavat omat kokouskahvinsa - sihteereistä kun on helppo säästää..
Toisaalta on toimia, joissa on järkevääkin toimia itse alusta loppuun. En suostuisi millään tekemään kampanjasivulle pelkästään tekstiä ja lähettämään sitä sitten "copy-pastaamoon". Minulle sisällön luominen on "WYSIWYG" ja kirjoittaminen siten laajempi prosessi kuin vain sanojen liittäminen peräkanaa. - Mutta eivät kaikki ole tästä samaa mieltä. Mitä sinä ajattelet?
Sosiaalinen media on yhteistyötä!
Tietotyöläiselle tämä aika uusine työkaluinen on mahdollisuuksien maa. Sosiaalisen median työkalut sallivat verkostoitua samanmielisten kanssa, saada tukea omalle osaamiselle. "Heimoissa" on tehokkaampaa oppia yhteisistä asioista ja jakaa asiantuntemusta toisten samanmielisten - Like Minds - kanssa.
Kaikesta tästä torstain HBRchat ammensi:
Keskustelijat nostivat Twitterissä esiin avoimen dialogin, yhteistyön ja läpinäkyvyyden. Mitä tehokkaampia tahdomme olla, sen läpinäkyvämmiksi meidän on tultava. Samalla strategian ja arvojen merkitys uudessa johtajuudessa korostuu entisestään: ne eivät enää voi olla yläkäsitteitä organisaatiossa, niiden on oltava jokaisen sydämensyke ja ajatuskehikko (näin kai aina olisi pitänyt olla?)
Työntekijän uudistumisen kannalta kyse on jatkuvasta oppimisesta ja rajojen avartamisesta. Uusi tapa tehdä työtä palkitsee niitä, jotka suhtautuvat asiantuntijuuteensa yrittäjän mielenlaadulla. Sellaisen on nimittäin luontevaa rakentaa luottamusta sosiaalisessa mediassa.
Uuden työläisen motto voisi olla @bennydu:n sanoin:
Ole aina nöyrä, säilytä avoin mieli äläkä koskaan lakkaa oppimasta! Valmentaja Wooden sanoi: "Se ratkaisee, mitä opit sen jälkeen, kun tiedät jo kaiken"Jos kiinnostuit aiheesta, HBRchat-illan tweet-virtaa löytyy hashtagin avulla koottuna Topsystä.
(Korjaus 27.7: poistettu kaksi kirjoitusvirhettä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti