Työ 2.0 vaatii vallankumousta

Suvi Linden kirjoitti Arjen tietoyhteiskunta -blogissaan tietoyhteiskunnan rakentamisesta, ministeriönsä vastuista ja tuloksellisuuden tarkastamisesta.

Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) on toistuvasti sekä jälkiseurantaraportissaan 9.6.2010 kiinnittänyt rakentamisessamme huomiota lopputuloksiin, kuten pitääkin.

Jostain syystä tulokset vain ovat kaikesta pykäämisestä huolimatta kumman laihoja. On kuin meillä kyllä olisi apetta jota syöttää lehmille, mutta Mansikki-parka pysyttelee surkean laihana.

Kissoilla laihuus viittaa loisiin. Mikä loinen syö tietoyhteiskunnan tuloksia?

Viestinnän puute syö tuloksia

VTV moitti viestinnän puutetta: "Arjentietoyhteiskunta.fi-sivustoa on päivitetty varsin passiivisesti eikä työryhmien työskentelystä ole saatavissa ajantasaista tietoa."

Minä liittäisin puutelistaan myös viestinnän kohderyhmän, kohdentamisen puutteen. Oletkos huomannut, että ellei kaverisi kerro sinulle jostain uudesta "saitista", ainoa mahdollisuus löytää se on sivuston tupsahdus Google-tuloksiin (mitä ikinä oletkin hakemassa) tai yllättävä uusi linkki jossain, missä vakituiseen käyt.

Asiat ovat toki valtavan paljon avoimemmin ja löydettävämmin kuin vielä muutama vuosi sitten.

Menin eilen pitkästä aikaa Ota kantaa -sivustoon. Muistan kuinka innoissaan sitä otettiin vastaan: nyt julkishallinto saa jotain uutta ja vallankumouksellista.. mutta keskustelu kuihtui kuihtumistaan. Eivätkä aiheetkaan olleet (vielä) oikein omia. Jos mikään ei kolahda, niin minkäs teet: ei sitä sitten enää avaa koko sivustoa.

Tänä päivänä sivusto on hyvännäköinen, aiheetkin kiinnostavia. Mutta kummallinen kuoleman henki siellä leijuu, päällimmäisinä kyltit "Ei avoimia keskusteluja". Katsotaanpas nyt kuitenkin:

"Keskustelu on päättynyt" -sivulla on linkki.. joka vie.. hankkeen sivulle.. jolla on koti valtioneuvoston kanslian sivustolla. Siellä taas on piiiitkästi tekstiä..hmm.. Kas: Lisätietoa-osiosta oikealta päästään..hetki.. vielä kolmanteen sivuun, jolla on pdf, tiedote ja videotiedote.. Mutta tuossa! Vasemmalla hakemistossa on lupaavasti Verkkokeskustelu-linkki.. Ai, se oli paluu takaisin tiedotteisiin...

Vaikka tässä olen osoittelevinani sormella, toivon että yhdessä opimme parantamaan, aina vain parantamaan. Löydänkö itsekään oikeita vastauksia, en tiedä. Mutta etsitään yhdessä! Pääasia että puhumme, jospa joku muukin löytäisi mukaan etsimään!

Avoimuuden puute viestinnässä syö tuloksia

Minä moittisin julkishallinnon viestintää aktiivisuuden puutteesta. Tuntuu, kuin ainoat elossa olemisen merkit tulevat ministeriöistä ala(ma)isille virastoilleen edelleen ainoastaan virallisina tiedotteina (joista käytäntö on kaukana) tai ns. diaarioituina lausuntopyyntöinä (jotka vasta virallisesti vastaanotetaan ja pönöttävän kunnioittavasti on syytä käsitellä). Muuta kanssakäymistä ei oikein ole?

Avoimuus ja aktiivisuus kasvaa nyt naamakirjassa satojen fanien voimin. Arjen tietoyhteiskunta on Vertin isännöimänä Facebookissa.

Kuka Verttiä liikuttaa, mikä ministeriö tai viraston funktio, on kuitenkin häveliäästi kertomatta.

Tällä sivulla voit keskustella kaikesta tietoyhteiskuntaan liittyvästä - kerro kehitysehdotuksesi, ideoi, tuo esimerkkejä, haasta, kannusta, kommentoi, väitä vastaan! Kanava on auki. -Facebook - Tietoja

Iloinen kannustus sai aremmankin "ulkopuolisen" mukaan ja ammentamaan linkkejä, joiden pitäisi kiinnostaa meitä julkishallinnon kehittäjiä. Jostain syystä Vertti vain on kovin vaiti, liekö hieman ujo?

Olisi meinaan mahtavaa, jos sivun virallinen vastailija sosiaalisen median hengessä kommentoisi saamiaan ulkopuolisia keskustelun avauksia. Sillä siitä ja vain siitä voi syntyä dialogi - vuoropuhelu.

Paha vain, että vuorovaikutus IRL (in real life) eli kokouksissakaan ei ole edustuksellisesti kovin spontaania. Vanhat perinteetkö ne velvoittavat virkamiehiä käyttäytymään kuin muumiot kokkareilla? Tai, mikä vielä pahempaa, kuin näytelmässä jossa suosikit kilvan kiittelevät kuinka hyvin asiat ovatkaan eikä mitään parannettavaa ole missään?

Tulee mieleen Keisarin uudet vaatteet -satu..
Jos epäkohdista ei sovi puhua, ei muutostakaan voi syntyä.

Vallankumoukseen tarvitaan

Meillä on jos jonniimoisia verkostoja, joissa ihmiset edustavat virastojaan ristiin ja rastiin. Olemme siis jo tuttuja keskenään. Mutta silti, vaikka sähköposti tulvii yli äyräidensä, niin uusista ja vaikuttamista odottavista asioista vallitsee kumma hiljaisuus.

On kuin asiaa käytännössä edistävä virkamies ei vieläkään uskaltaisi tuottaa epävirallista viestintää kavereilleen. Olemassa ovat vain pakollisesti päivitettävät verkkosivut ja viralliset tiedotustuotteet. Missä vika? Onko kyse epäselvistä vastuista? Kuvaamattomista sisällöistä? Vaikeista rajapinnoista? Uskalluksen puutteesta? Tänään minusta tuntuu, että Työ 2.0 vaatii

Virkamieheltä rohkeutta avata suu myös epävirallisessa asemassa

Alustoilta jakamisen välineitä (Tykkää-nappi, Share this -linkki)

Verkostoilta määrätietoista yhdistymistä: jakelulistat on keksitty!

Viestinnältä jatkuvaa pommitusta: kertaus on yhä opintojen äiti

Muuten viestintä yli virastorajojen on kuin viestijuoksua, jossa virastojen edustajille on unohdettu kertoa, juostaanko nyt satasen vai neljänsadan viestiä. Kapulahan siinä putoaa, joka välissä =)


HUOMIO!
Tämä kirjoitus on puhtaasti kärjistävässä tarkoituksessa kirjaeltu. Vaikka kokemukset ovat keräytyneet toimiessani työnantajani edustajana, mielipiteet ja kysymykset ovat minun ja vain minun: kirjoitus ei edusta työnantajani näkemystä!