Lukot auki - kansalaiset mukaan!

Olen viikon verran jännittänyt, saako Establishment (sorry, en nyt keksi tälle hökötykselle parempaakaan sanaa. Lyhennän vastaisuudessa vain E.ksi) otettua aktiivit kansalaiset mukaan.

Ministeriö toisensa jälkeen ketteröityy, ja parhaat yli rajojen.

Mutta se virallinen pönöttämö, se joka saisi Ison Muutoksen aikaan.. onko se liian luutunut saadakseen kohti lentävän pallon näppeihinsä?

Samaan aikaan kun virkamiehet kutittelivat toisiaan talkoisiin, Ahvenlammen Henni pisti pystyyn ryhmän 5% palkanalennus - totta vai pötyä? Pommitti päättäjiä, etsi oikeaa luukkua jättää rahaa ja herätti median. Mutta virkakoneisto tai poliittinen päättämö ei saa tartuttua hetkeen.

Moinen kirkasti erästä uinunutta aatosta, joka nyt löysi sanoituksensa:

Kun toimintatavat sementoidaan ja pilkotaan prosesseihin, ei käsikirjoituksen ulkopuolelta tuleville palloille ole vastaanottoa.

Jos E. oikeasti tahtoo muuntua kohti kansalaisyhteiskuntaa - saada avukseen tuolla ulkona viriävät mahtavat ideat, joilla voidaan oikeasti muuttaa vanhustenhoitoa, rahoitusta, innovaatiosalkkua; koko maailmaa! - on tuhannen kiire keksiä, millä ruostunut lukko saadaan auki.

Myös ikkunaluukut on avattava ja hiirenkolotkin puhallettava vapaiksi.
Aatosten tuulten on saatava hulmuta vapaana.

Muovilla tiivistetyt talot kun homehtuvat.

Talouden murroksessa koko hyvinvointivaltio

© Alan Crosthwaite | Dreamstime

- Barter, hän sanoi, kahden päivän aikana eri keskusteluissa, uudelleen ja uudelleen. Startup-yrittäjillä ei ole pääomaa, mutta heillä on kyllä markkinoilla käypää valuuttaa.

- Katso vain taantuvia alueita, vahvisti ystäväni. Kun työtä ei ole mutta ruokaa on saatava, sitä vaihtaa osaamista ja palveluja.

- Ei niillä enää ole työsopimuksia, ne sanottiin irti, kuului uutinen vartiointialalta. Pistä pystyyn toiminimi, niin jatketaan sitten, oli työnantaja sanonut.

Hyvinvointi kvartaalitalouden alttarille?

Kvartaalitalouden alttarilla ei mikään muu ole pyhää kuin alenevat kustannukset. Säästö syntyy siitä, kun palvelun ostajalle ei tonnin rahasta koidukaan sivukuluja. Tehdään työntekijästä työnsä myyjä. Samalla hinnalla jatkavan vartija-yrittäjän vain pitäisi pystyä vakuuttamaan itsensä, niin vanhenemisen kuin sairastumisen varalta. Ja hoitaa veronsa.

Mitä muutos merkitsee ns. hyvinvointivaltiolle? Aikapankit ja pullojenkeruu yritettiin jo pari kesää sitten suitsia verolle. Niistetyllä tulotasolla ei uunituoreelle yrittäjälle jää aikaa hoitaa omaa osaansa byrokratiasta. Kun pitäisi rekisteröityä ja alkaa kuukausittainen raportointi.

Reaaliaikaisen talouden uusimmat innovaatiot avuksi!

Tieto on kerättävä transaktioiden tapahtuessa. Yrittäjää ei saa edes veronkeruun nimissä lähettää taannehtivasti muistojen polulle. On järjetöntä palata ajassa taakse päin laskemaan yhteen kuukauden sitä lajia maksettavaa tai tuota lajia ilmoitettavaa. Tekniikkaa reaaliaikaisen tiedon keruuseen *)  kun on jo olemassa. Standardeja on jo luotu.

Ellei ympärillämme tapahtuva muutos herätä meitä todellisiin palveluinnovaatioihin, koko yhteiskunnan rahoitus on vaikeuksissa. Jokainen byrokratiaan käytetty tunti on poissa kansantulon luonnista.

Mutta vielä suurempi murros odottaa uusien yrittäjäsukupolvien - ja yhteiskunnasta jo ulos ajettujen - taloudessa. Kuinka vastaamme haasteeseen? Millä keinolla ketään ei jätetä?
Tasapuolisuus on yhteiskuntarauhan tae.

*) Linkki: Hyvä koonti talouden sähköisistä arvoketjuista TARU-hankkeen etusivulla

Paikallaanpolkijan syndrooma

Julkishallinnon kestävyysvaje on mantra, jonka käyttö taitaa kiihtyä vielä yhden vaaliviikon ajan. Mikä neuvoksi kun rahat eivät riitä? Juustohöylän sijaan käteen on otettava järki.

Vuosikymmenten ajan on odotettu sitä suurta tietoteknistä ratkaisua, joka rakentaisi sillan yli mahdottomuuksien virran. Nyt se taas tulee: palveluväylä!

Sain kutsun paneelikeskusteluun digitaalisten palvelujen kehittämisestä. Arvaan toistavani itseäni, ennen kuin merkittävät hankkeet saadaan lentoon sillä intensiteetillä kuin pitäisi. 

Muutama vuosi sitten haaveilin tiikerinloikasta. Vuosi sitten käynnistysluvan sai tulorekisteri. Tällä toimintaympäristön muutosvauhdilla se joutuu ennen ensimmäistä vuottaan 2019 hyppäämään kuin tiikeri. Jos robotisaatio etenee nopeammin kuin tulorekisterin määrittely, voi olla ettei rekisteriin riitä kerättäväksi tuloja, ainakaan ansiosellaisia.

Miksi muutos on niin hidas?

Ihmismieli kavahtaa tuntematonta, ja julkishallinto turvaa mieluummin olevaista kuin alkaa luoda tyhjästä uutta. Mitä monimutkaisemmista ja useamman osapuolen yhteisistä asioista on kyse, sen vaikeampaa on löytää yhteistä säveltä. Tulorekisterin rakentajia taitaa olla jo lähtökuopissaan kolmisenkymmentä..

Suuria voittoja ei saavuteta pienkehittämisellä. Sitruuna on puristettu tyhjiin. Kolumbuksen uudet mantereet löytyvät yhdistelemällä ennakkoluulottomasti vanhaa yhteisten asiakkaiden tarpeiden äärellä. 

Tuo onkin ollut verottajan vahvuus - tähän asti. Helpot voitot vain on jo lunastettu. Seuraavaan jackpotiin vaaditaan verta, hikeä ja kyyneliä. Veikkaan. 

Tikusta asiaa

Tulitikku. Tuo ikivanha ihmisen apulainen. Pelästytti henkihieveriin napsahtaessaan kahtia kesken leimahduksensa.

Annas kun arvaan. Ovat myyneet tuotannon ulkomaille. On keksitty oiva keino laskea kustannuksia. Ei osteta enää suomalaista haapaa. Tyydytään roskapuuhun. Mitäpä väliä tuolla, kertakäyttötuotteella!

Muistelen lukeneeni määräyksestä, joka suitsi raapaisupään leimahdusta. Tulen saanti kun ei saa olla liian helppoa. Paloturvallisuus, nähkääs. Sen joka rääpäisee, on todella haluttava tulen syttyvän.

Lopputulos? Palava soihtu sinkoamassa kädestä lattialle tai kirjahyllyyn tai juhlaliinalle.. Tikun toinen pää ehjänä hölmistyneen kädessä. 

Jo on aikoihin eletty.

Uuden luominen ottaa lujille

Ensimmäinen auto, 1885 Benz

Vuoden 2015 ensimmäinen työpäivä on takana. Postasin aamulla "naamakirjaan" toiveen olla palkkani väärti ja halun keventää hallinnollista taakkaa. Käytännön esimerkiksi kirjasin kansallisen tulorekisterin.

Kolmen keskustelun jälkeen ymmärsin, miksi hanke on ollut suunnitteilla niin pitkään. Ennen kuin päästään toteuttamiseen, on löydettävä käsitys, mikä se sellainen tulorekisteri oikein olisi. Miten se toimisi ja mitä se nykytilassa muuttaisi?

On aina helpompi tehdä vain vähäisiä muutoksia nykytilaan. Mutta suuret hyödyt voi kerätä vain se, joka keksi korvata hevoset polttomoottorilla.

Saammeko me aikaan moisen tiikerinloikan?

Loikata pitää, sillä kansantalous synnytetään yritystoiminnan kautta, ja tietoa jälkikäteen keräävä julkishallinto - tässä tapauksessa verottajakin - on työtä haittaava verenimijä. Mitä vähemmän kuppaamme, sen terveempi on potilas.

Mitä tehokkaammin teemme työmme eli mitä vähemmän rasitamme ilmoituksilla, sitä enemmän jää yrityksille aikaa ja tekijöitä kehittää omaa liiketoimintaansa ja generoida tarvitsemaamme kansantuloa.

Eikä eläköityvässä maassa voine välttyä ajatukselta, että jos virkamiehiä saataisiinkin vapautettua paperinpyörittämisestä, hoiva-alalta eivät työt lopu.

Mitä tulee väärtiksi pääsemiseen, taisin tunnistaa paikkani. On aika jakaa ymmärrystä.

Isänmaa halvauksen partaalla?

Ojanperän Tero usutti rohkeampiin otteisiin liiketoiminnan digitalisoinnissa. Suomi rämpii itseruoska toisessa kädessä, tekemättömien tehtävien (tai kiellettävien asioiden) lista toisessa. Fast Companyn postaus vuodelta 2000 kysyy, miksi emme saa mitään aikaan.

2009-2012 oli uuden luomisen aikaa. Sitten jatkuivat erilaiset esiselvitykset. Tuloksiin olen vieläkin tyytyväinen. Mutta valmista vain ei synny.

Ilman päättävää asemaa toimeksisaaneen ryhmän jäsenet eivät voi tehdä enempää, kuin vakuuttaa asian omistajat esitetyn ehdotuksen välttämättömyydestä.

Huonosti voi näet käydä silloinkin, vaikka omistajat nyökyttelevät kuinka yksimielisesti. Jos tarvittava ratkaisu ei ole yhdellekään heistä välittömästi kriittinen edellytys, ei homma etene. Vaikka ratkaisu olisi edellytys kolmen yksikön ja seitsemän prosessin tavoitetiloille, se voi pudota yhä liiketoimintasuunnitelmista - ihan vain siilokohtaisen priorisoinnin lopputuloksena.

Eikö koko Suomi kärsi jostain samanlaisesta? Ei ole ketään, joka näkisi, mikä on olennaista, mikä välttämätöntä ja mistä voidaan karsia? Onko niin, että syy-seuraussuhteet ovat jo niin monimutkaisia, ettei osaaminen riitä?

Jos et toimi tänään, huomenna joku muu on voinut digitalisoida liiketoimintasi, varoitti Ojanperä. Mitäs jos annettaisiin digitalisoinnin ammattilaisten tulla hoitamaan homma julkishallintoonkin? Uutishurmuri Kuopion ihme luo odotuksia, että ehkä sitten sitä jälkeäkin alkaisi syntyä.

Tulorekisterihanke on käynnistetty

Neljä vuotta sitten luotu palkkakoodisto, toista vuotta jalostusta ja ajatuksen kehittelyä. Loputon määrä sitouttamiskierroksia, poliittista ja/tai ministeriötasoista vaikuttamista ja lopulta vihreä valo budjettikierroksella.

Lisää odottelua: mandaatin etsimistä, vastuun jakamista ja yhteistyöryhmien rakentelua.

Mutta tänään istuimme vihdoin Kansallisen tulorekisteri -hankkeen kick-off-tilaisuudessa. Ja huomenna suurin osa meistä taitaa jo jäädä joululomalle - mutta ei se mitään: tämän sorvin ääreen on hyvä palata sitten AD 2015. Tekemään vihdoin jotain todellista yritysten hallinnollisen taakan kevent- ei, vaan poistamiseksi!

Ehkä on niin, että tämän kokoluokan innovaatioita ei uskalleta käynnistää ilman että ympärillä on jo mahdollistavia tekijöitä, ratkaisuja tarjoavaa infraa. Että ennen palveluväylää aika ei yksinkertaisesti ollut kypsä tälle.

Että tarvittiin ensin palveluarkkitehtuuri ja ajatus palvelunäkymistä (jopa ensimmäiset rautalangat; ks. diat 4 ja 6-8), että voidaan luottaa tulorekisterin tuotosten pääsevän palvelimen uumenista käyttöön?

Mutta vielä on paljon kuviteltavaa, sovittavaa ja sitten ratkaistavaa.

Mitä tämä uusi uljas apparaatti oikein tekee, niin että palkanlaskijan painaessa nappia omassa ohjelmassaan tiedot lähtevät pankkiin menevästä maksusta (vai menevistä maksuista?) yhteiseen tietovarantoon, joista kukin tiedon tarvitsija saa ne tarvitsemissaan muodoissa?

Kuinka monta rajapintaa, standardia, muunnosta ja palvelumoduulia tarvitaan?
Mikä on tulo? Onko syntyvä ratkaisu edes nimeltään rekisteri?
Mikä olisi paras tapa päästä paremmin toimivaan palkkaraportointiin?

Jääkööt nämä ajatukset takaraivoon joulun ajaksi, ja sitten loppiaiselta hihat ylös ja vihdoinkin tositoimiin!