Uuden luominen ottaa lujille

Ensimmäinen auto, 1885 Benz

Vuoden 2015 ensimmäinen työpäivä on takana. Postasin aamulla "naamakirjaan" toiveen olla palkkani väärti ja halun keventää hallinnollista taakkaa. Käytännön esimerkiksi kirjasin kansallisen tulorekisterin.

Kolmen keskustelun jälkeen ymmärsin, miksi hanke on ollut suunnitteilla niin pitkään. Ennen kuin päästään toteuttamiseen, on löydettävä käsitys, mikä se sellainen tulorekisteri oikein olisi. Miten se toimisi ja mitä se nykytilassa muuttaisi?

On aina helpompi tehdä vain vähäisiä muutoksia nykytilaan. Mutta suuret hyödyt voi kerätä vain se, joka keksi korvata hevoset polttomoottorilla.

Saammeko me aikaan moisen tiikerinloikan?

Loikata pitää, sillä kansantalous synnytetään yritystoiminnan kautta, ja tietoa jälkikäteen keräävä julkishallinto - tässä tapauksessa verottajakin - on työtä haittaava verenimijä. Mitä vähemmän kuppaamme, sen terveempi on potilas.

Mitä tehokkaammin teemme työmme eli mitä vähemmän rasitamme ilmoituksilla, sitä enemmän jää yrityksille aikaa ja tekijöitä kehittää omaa liiketoimintaansa ja generoida tarvitsemaamme kansantuloa.

Eikä eläköityvässä maassa voine välttyä ajatukselta, että jos virkamiehiä saataisiinkin vapautettua paperinpyörittämisestä, hoiva-alalta eivät työt lopu.

Mitä tulee väärtiksi pääsemiseen, taisin tunnistaa paikkani. On aika jakaa ymmärrystä.

Isänmaa halvauksen partaalla?

Ojanperän Tero usutti rohkeampiin otteisiin liiketoiminnan digitalisoinnissa. Suomi rämpii itseruoska toisessa kädessä, tekemättömien tehtävien (tai kiellettävien asioiden) lista toisessa. Fast Companyn postaus vuodelta 2000 kysyy, miksi emme saa mitään aikaan.

2009-2012 oli uuden luomisen aikaa. Sitten jatkuivat erilaiset esiselvitykset. Tuloksiin olen vieläkin tyytyväinen. Mutta valmista vain ei synny.

Ilman päättävää asemaa toimeksisaaneen ryhmän jäsenet eivät voi tehdä enempää, kuin vakuuttaa asian omistajat esitetyn ehdotuksen välttämättömyydestä.

Huonosti voi näet käydä silloinkin, vaikka omistajat nyökyttelevät kuinka yksimielisesti. Jos tarvittava ratkaisu ei ole yhdellekään heistä välittömästi kriittinen edellytys, ei homma etene. Vaikka ratkaisu olisi edellytys kolmen yksikön ja seitsemän prosessin tavoitetiloille, se voi pudota yhä liiketoimintasuunnitelmista - ihan vain siilokohtaisen priorisoinnin lopputuloksena.

Eikö koko Suomi kärsi jostain samanlaisesta? Ei ole ketään, joka näkisi, mikä on olennaista, mikä välttämätöntä ja mistä voidaan karsia? Onko niin, että syy-seuraussuhteet ovat jo niin monimutkaisia, ettei osaaminen riitä?

Jos et toimi tänään, huomenna joku muu on voinut digitalisoida liiketoimintasi, varoitti Ojanperä. Mitäs jos annettaisiin digitalisoinnin ammattilaisten tulla hoitamaan homma julkishallintoonkin? Uutishurmuri Kuopion ihme luo odotuksia, että ehkä sitten sitä jälkeäkin alkaisi syntyä.

Tulorekisterihanke on käynnistetty

Neljä vuotta sitten luotu palkkakoodisto, toista vuotta jalostusta ja ajatuksen kehittelyä. Loputon määrä sitouttamiskierroksia, poliittista ja/tai ministeriötasoista vaikuttamista ja lopulta vihreä valo budjettikierroksella.

Lisää odottelua: mandaatin etsimistä, vastuun jakamista ja yhteistyöryhmien rakentelua.

Mutta tänään istuimme vihdoin Kansallisen tulorekisteri -hankkeen kick-off-tilaisuudessa. Ja huomenna suurin osa meistä taitaa jo jäädä joululomalle - mutta ei se mitään: tämän sorvin ääreen on hyvä palata sitten AD 2015. Tekemään vihdoin jotain todellista yritysten hallinnollisen taakan kevent- ei, vaan poistamiseksi!

Ehkä on niin, että tämän kokoluokan innovaatioita ei uskalleta käynnistää ilman että ympärillä on jo mahdollistavia tekijöitä, ratkaisuja tarjoavaa infraa. Että ennen palveluväylää aika ei yksinkertaisesti ollut kypsä tälle.

Että tarvittiin ensin palveluarkkitehtuuri ja ajatus palvelunäkymistä (jopa ensimmäiset rautalangat; ks. diat 4 ja 6-8), että voidaan luottaa tulorekisterin tuotosten pääsevän palvelimen uumenista käyttöön?

Mutta vielä on paljon kuviteltavaa, sovittavaa ja sitten ratkaistavaa.

Mitä tämä uusi uljas apparaatti oikein tekee, niin että palkanlaskijan painaessa nappia omassa ohjelmassaan tiedot lähtevät pankkiin menevästä maksusta (vai menevistä maksuista?) yhteiseen tietovarantoon, joista kukin tiedon tarvitsija saa ne tarvitsemissaan muodoissa?

Kuinka monta rajapintaa, standardia, muunnosta ja palvelumoduulia tarvitaan?
Mikä on tulo? Onko syntyvä ratkaisu edes nimeltään rekisteri?
Mikä olisi paras tapa päästä paremmin toimivaan palkkaraportointiin?

Jääkööt nämä ajatukset takaraivoon joulun ajaksi, ja sitten loppiaiselta hihat ylös ja vihdoinkin tositoimiin!

Vertaistukea jakamassa - kehityskaaria kartoittamassa

Eleanor Roosevelt sanoi, että jos vain olet kiinnostunut jostain, yksi asia johtaa toiseen, ja uusi löytää sinut.

Koko syksyn olen aatoksissani tutkinut ja makustellut johtamisen ja kokonaisarkkitehtuurin välistä suhdetta.

Eilen huomasin olevani sparraamassa kolmatta kertaa samasta aiheesta: miten liiketoiminta viedään verkkoon ja miten muutoksesta tehdään mahdollinen.

Yleisöstä riippuen keskityin tietotekniikasta henkilöstön kehittämiseen tai asiakkaista toiminnan muutokseen.

Iso kuva raamittuu kuitenkin samanlaisena:

On tunnistettava tekeminen, jonka sähköistäminen kannattaa. Jos kohteita on useita, aloita sellaisesta, josta hyötyvät sekä asiakkaat että virastot itse. Kerää todelliset it-hyödyt eli salli tietokoneen oikeasti auttaa ydintekemisessä. Virtaviivaista siis prosessit äläkä vain siirrä nykyisiä verkkoon.

Verohallinto on Oy Suomi Ab:n mallioppilas esitäytetyn veroilmoituksensa kanssa.

Tarinan opetus on, että todella suuret menestystarinat ovat systeemisiä muutoksia, eivät pienkehittämistä. Ne ovat hitaita toteuttaa monenvälisine sopimusneuvotteluineen. Verottaja aloitti omansa jo vuonna 1978 eläketulojen sähköisestä tiedonkeruusta. Tämän johdosta vuonna 1995 osalle asiakkaista voitiin esittää veroehdotus.

Vuosituhannen alussa sähköistä tiedonkeruuta edistettiin jo lainsäädäntökeinoin.

Mielenkiintoista on, että VTV kiinnitti huomiota vuonna 2000 valikoivan valmistelun oikeudenmukaisuuteen ja satunnaisen työnantajan ilmoitustaakkaan. Vuonna 2006 avuksi avattiin Palkka.fi, ja koko kansa sai ensi kertaa esitäytetyn veroilmoituksen. Ja muutamaa vuotta myöhemmin veroilmoitusta päästiin korjaamaan verkossa.

Kehityskaaret ovat jälkikäteen selkeitä ymmärtää.

Verottaja on saanut kehittää toimintaansa rauhassa, kun visionäärit näkivät parin vuosikymmenen päähän. Varautuminen eläköitymiseen käynnisti toiminnan kehittämisen, jolla mm. 1,5 miljoonasta verokorttipuhelusta puolet saadaan verkkoon. Niinpä meitä verottajia on nyt peräti 1 000 htv vähemmän kuin vuonna 2008.

Mutta jos hätä (eli YT-neuvottelut) jo kolkuttelee eteisessä asti, vaatii melkoisen hattutempun ehtiä toteuttamaan toiminnan muutos fiksusti eli aidosti prosesseihin asti vaaditussa aikataulussa.

Onnistumiseen vaaditaan malttia hahmottaa kokonaisuus, kykyä luoda ja verrata eri vaihtoehtoja ja rohkeutta valita oikea tie - ja ennen kaikkea luopua turhasta.

Jos todella on niin, että viime vuosien jatkuvissa julkishallinnon organisaatiouudistuksissa on onnistuttu eriyttämään rahoitusta, päätöksentekoa ja toteutusta toisistaan, onnistumisen mahdollisuudet ovat pienet. Jos muutoskaudella nykyisetkin päätöksentekijäorganisaatiot vaihtuvat, on yhtälössä kerta kaikkiaan liikaa liikkuvia osia.

Silloin ei Suomi-neidon tulevaisuus näytä kovin hyvältä.

ELY-keskuksissa YT-neuvotellaan: 33 milj. euroa, henkilötyövuosia 700.

Ammattikorkeakoulukenttä on murroksessa.

Aalto-yliopistolla koulutetaan tulevaisuuden visionääreitä: johtajia ja kehittäjiä.

Käytätkö työssäsi troolia vai onkea?

Uusi asiantuntijuus on tietotyötä. Uusi media on nopeuttanut tiedonkeruuta. Vertauskuva kalastuksesta: ongella saa yhden kalan kerrallaan. Troolin saaliilla ruokkii pienen kylän.

Some on asiantuntijan trooli. Sillä hän saa kerättyä suunnitelman muutosvaikutukset päätöksentekonsa tueksi.

Mahdollisuuksien meri on siis avoinna.

Saalista vain ei kuulu.

Menettelyt ovat viime vuosisadalta. Jos muutoksen toteutus ulottuu vaikkapa kolmen yksikön ja viiden prosessin alueelle, päätöksenteko-oikeus on hukattu matriisiin.
Kullakin orgaanilla kun on oma agendansa. Oma johtoryhmänsä. Oma käsittelyaikansa.

Omat etupiirinsä.
Omat hovinarrinsa.

Kansallinen tulorekisteri tekeillä

Kuvakaappaus: VM OECD-seminaari
(kuva: Sako-projekti, Kotipelto 2012)

Kansallisen tulorekisterin rakentaminen alkoi virallisesti marraskuun ensimmäisenä päivänä AD2014. Alkusanat lienevät pian parin vuoden takaa, tammikuulta 2013.

Verohallinto luovutti tietojen hankinta -prosessinomistajan hankepäälliköksi ministeriöön. Kuukausien valmistelun tuloksena nimeämispyyntö työryhmiin (VM 055:00/2014) saapui "jakelussa mainituille tahoille".

Mammuttihanke on asiakirjassa pilkottu neljään alaprojektiin:

- Toiminnallisuus ja liittymät
- Tulokoodisto ja sanasto
- Lainsäädäntö
- Teknologia, palvelut ja arkkitehtuuri

Torstaina vuosia puurtaneet palkkakoodisto-aktiivit istuivat alas ratkaistakseen, mikä kulma (käytännössä asiakirja) tähänastisesta työstä otetaan tulokoodistotyön pohjaksi.

Vuosien työllä hyvä pohja

RTE-ohjelmassa listasimme aluksi exceliin palkanlaskentaohjelmistoissa yleisesti esiintyneitä tietoja ja keräsimme tiedontarvitsijat samaan pöytään.

SADe-ohjelman Palkkahallinnon yhteentoimivuus -työssä määrittelimme kerätyt käsitteet ja yhteensovitimme eri lainsäädäntöjen määritelmiä. Käsitteitä on lisätty ja päällekkäisyyksiä karsittu. Työtä on tehty keskustellen kasvokkain ja Yammerissa, ja tulokset TSK:n asiantuntija on kirjannut wordiin käsiteluetteloksi ja -kaavioiksi.

Lisäksi ryhmittelimme Taloushallintoliiton ja verottajan kesken listatut käsitteet toiminnallisiksi kokonaisuuksiksi.

Avoimuus ja yhteistyö on voimaa

Yhtenäistämistä riittää, jos nykyinen vuosi-ilmoitusmenettely mielitään purkaa vaivattomaksi, palkanlaskennan taustalla automaattisesti toimivaksi tiedonkeruuksi.

Hare ei hanketta vielä esittele. Viestinnän vuoro tullee hankesuunnitelman edetessä.
Ajattelin kuitenkin kertoa jo tämän verran :)
- terveisin hankkeeseen osoitettu virkamies


Sanasto kertauksen vuoksi:

Tulorekisteri: Viralliselta nimeltään Kansallinen tulorekisteri (asettamislyhenteeltään Katre). RTE-työssä ja Sitran seminaareissa aiemmin ansiorekisteri, kyse samasta asiasta.

Tulokoodisto: RTE-työssä aiemmin palkkakoodisto. Tulokoodisto tulee sisältämään palkanlaskennan erien lisäksi muitakin tuloja, kuten mm. eläkkeet ja etuudet.

Sanastosta säästöjä

Sanastokeskus täytti 40. Juhlaseminaarin anti vei aatokseni viimeaikaisten irtisanomisuutisten keskellä julkishallinnon säästöihin.

Riitta Autere kertoi, että rekisteri esiintyy terminä 88 laissa. Sen merkitys puolestaan on peräisin 1930-luvulta. Tuoreempi tulokas on tietojärjestelmä, mutta näiden kahden välinen suhde on vaihteleva. Teonsanana talletamme tietoa sekä rekisteriin että tietojärjestelmään.

Sanastoissa verbi tallettaa esiintyy kahtena substantiivina: talletuksena, joka vie rahamme pankkiin ja tallennuksena, joka turvaa informaation myöhempää käyttöä varten.

Sanasto määrittää termin, joten yhdenmukaisuuden luulisi olevan itsestäänselvyys. Säädökset toisistaan poikkeavine määritelmineen maalaavat uhkakuvan: "Mutta kun se tässä laissa tarkoittaa.." Kuka vielä väittää ettei sanoilla ole valtaa?!

Riitta päätti esityksensä kansalliseen palveluväylään (josta odotetaan koko julkishallinnon pelastajaa). Vaan mitä mahdamme säädöstemme takaa sinne lopulta saada, 30-luvulta peräisin olevista paperikortisto-rekistereistämme?

Yhteentoimivuus on tietojärjestelmien ehdoton ennakkoedellytys, ja sanastotyö kannattava investointi, todisti karttatietopalvelun äärellä Navinovan Antti Rainio.
Meillä on töitä!