Lottovoittajana julkishallinnossa

Viime vuodet olen törmäillyt siilorajoihin: asia on kahden viranomaisen toimivallan alla, eikä kumpikaan voi tehdä päätöstä yksin. Eikä ole käskyä yhteistyöhön.

Tarvitaan Revoluutio; evoluutio ei enää riitä.

Eri työryhmissä olen törmännyt samaan tuskaan muidenkin puheissa. Tänä vuonna tahti vain kiihtyi, ja kun soppaan iski lusikkansa Tekijät, muutama aktiivi-innovaattori-yrittäjä, the Big Bang oli valmis. Oli aika perustaa Virkamiesten avoin verkosto (VAV).

Ensimmäisten kolmen päivän jälkeen olo on kuin lottovoittajalla. Ei ole suurempaa rikkautta kuin asialleen intohimoisesti omistautuneet osaajat!

Samaan aikaan avoimen datan yhteisö on ottanut käyttöön toimintaformaattinaan yhdistyksen (OKFFI ry.) ja koonnut aktiiveja teemoittain työryhmiin, mukana mm. Hallinnon avoin data. Edelleen tekeminen on vapaamuotoista ja -ehtoista. Kaikki alkoi (vähän kärjistäen) Facebook-ryhmässä Finnish Open Data Ecosystem, kotoisammin FODEssa.

Virallisemmatkin tahot ovat kiinnostuneet avoimuudesta. Valtioneuvosto päätti, että Suomi liittyy maailmanlaajuiseen Open Government Partnership -ohjelmaan. VM alkoi Avoimen hallinnon ohjelman, ja talkoisti sisältöä osana viime syksyn Open Knowledge Finland Convention -tapahtumaa. Tekeillä on myös Avoimen tiedon ohjelma.

Pekkasen Joonas kertoi avoimesta hallinnosta Verohallinnon viestintäpäivillä. Joonaksen dia 19 kertoo, miksi VAV:

Halukkaat virkamiehet ja viranhaltijat voivat ilmoittautua omasta tahdostaan avoimuusagenteiksi. Avoimuusagentit ja -johtajat ovat kansalaisten tavoitettavissa ja pitävät myös toisiinsa yhteyttä avoimuuden edistämiseksi julkishallinnossa.

Sen sijaan että olisimme jääneet odottamaan kutsua, kokoonnuimme pitämään yhteyttä ja kutsuimme kansalaiset samoin tein mukaan. Tervetuloa kaikki!

Joko on aika?

Lähde: LVM, seminaarikutsu

Julkishallinnon väkiluku on pienentynyt. Sähköisiä palveluja on enemmän kuin koskaan. Mutta sujuuko arki?

Veroja kierretään. Valvontaa lisätään. Hallinnollinen taakka kasvaa.

SADe-ohjelma on käynnissä neljättä vuottaan. Oma Yritys-Suomi on avattu, ja vielä on kaksi tulosvuotta edessä. KIDE-ohjelma lanseerattiin viime vuonna. ICT-2015:n ehdotukset odottavat toimeenpanoaan.

Tänä aamuna yrittäjä kysyi Facebook-verkostossa, pitäisikö kuittipakon edessä sähköistää taloushallinto. Pitäisi!

Paljon on ohjelmia ja hankkeita, mutta syntyykö sitä tiikerinloikkaa? Saadaanko virkamieskunta tuottavuustalkoisiin?

Tänään ilmestyy Sytyke-lehti, aihe: julkishallinnon tietojärjestelmät.
Tänään on SADe-ohjelman Esteettömyysseminaari.
Tänään on KIDE-seminaari, jonka paneelissa etsitään digitaalisen talouden edellytyksiä.

Tänään on hyvä päivä?

Kansantaloutta keittiössä

Eikö oikeasti voi pärjätä ilman voittoa? Kysymys nousi, kun uutinen kertoi hyvästä tuloksesta ja samanaikaisista YT-neuvotteluista. Aamiaisen äärellä oli hyvä kerrata kansantalouden lyhyttä oppimäärää.

Kansantalous on kuin suljettu systeemi. Jos korkki aukeaa mutta tahdot vesimäärän pysyvän samana, hanakin on avattava. Tasapaino vaatii, että tuloja virtaa altaaseen samaa tahtia kuin on menojakin. Jos menot lisääntyvät, tarvitaan lisää tulovirtaa.

Jos kaupan hävikki kasvaa näpistelyn lisääntyessä (sen jälkeen kun sakkorangaistuksia ei enää muunneta vapausrangaistuksiksi), hintoja on nostettava. Poistot ovat tuloslaskelman erä, jolla rahoitetaan korvausinvestointeja eli korvataan laitteiden kulumista.

Loputtomat palkannostovaatimukset aiheuttavat painetta hintojen nostoon. Siitä aiheutuu inflaatiota, joka taas heikentää kansallista kilpailukykyä. Siksi asiaan sekaantuu hallitus ja vaatii palkkamalttia.

Kun työvoima vähenee kansan eläköityessä, on sitä annosteltava viisaasti. Me virkamiehet saamme palkkamme verovaroista eli syömme tavara- ja palvelutuotannon kuormasta. Siksi etenkin julkishallinnossa IT:stä on saatava irti täysi teho. Meillä projektien on onnistuttava ja suoritusten oltava tehokkaita ja vaikuttavia.

Mitä pienempi osuus työvoimasta on julkishallinnossa, sitä enemmän meitä riittää kansantulon kasvattamiseen.

Aiemmin aiheesta blogissa:
Mitä tehtäisiin veroeuroilla
Suomi 1.0 on päivitettävä
Viranomaiset virittävät palvelukanaviaan

Kunnon konsepti saa paikan

Lähde: Asiointi.hel.fi (29.4.2013)

Alasillan Anja kirjoitti konseptien kopioinnista. Kirpeän, suorastaan häpeällisen kopioinnista tekee se, että ostajat moista sietävät!

Minä asioin pyhän seudussa kotikaupunkini asiointitilillä, ja kaipasin sittenkin kipeästi konseptia.

Soitin helmikuussa hammaslääkärille tarkastusaikaa. Kiireettömät(kin on hoidettava sentään) puolessa vuodessa, kutsu tulee kotiin, sanoi puhelinvirkailija. Huhtikuussa tuli kirje: jos tahtoisin, voisin ilmoittautua ns. yhteistyöhankkeeseen ja hakeutua nopeammin tarkastukseen yksityiselle hammaslääkärille.

Aikani tarjousta puntaroituani päätin hoitaa homman. Riemu oli suuri, kun tarjolla oli sähköinen palvelu.

Ai niin, polulla oli vielä vanhentuneen osoitteen mutka. Kirjeessä ollut osoite (hel.fi/suunte/..) ei toiminut. URLia analysoituani päättelin, että sote-uudistus 2013 alusta saattaisi näkyä verkkopalvelun hakemistossa. Veihän se kotvasen, ennen kuin olin valikoiden kautta samalla sivulla (hel.fi/terke/..).

Miksi me viranomaiset aina rakennetaan sivu toisensa jälkeen, jossa kerromme vain, mitä tällä sivulla kerromme? Miksi painikkeet eivät ole selkeitä? Miksi olo on konkarimmallakin vähän epävarma? Mitä meiltä puuttuu?

Otin varmuudeksi kuvia joka vaiheesta (koska olen pettynyt niin monta kertaa palvelupoluilla eri viranomaisissa), mutta tähän vaivaan ei kuvakaan auttanut. Ei olisi pitänyt tilata vahvistusta sähköpostiin.

Ruudun alla kun sanottiin, että "Varaa aika listalla olevalta hankehammaslääkäriltä..", jossa sana "listalla" oli aktiivinen hyperlinkki. Koska tahdoin varmistella, en uskaltanut klikata linkkiä kesken kaiken. Päättelin saavani linkin käsiin myöhemminkin. Grrr, väärä vastaus:

Tyhjä ruutu! Ei listaa, ei linkkiä.

Lähtösivulta löytyy oikeasta laidasta painike jolla avautuu lista hankkeeseen hyväksytyistä hammaslääkäreistä (kuten palveluseteliasioinnissa), mutta aika varataan puhelimitse (kuten palveluseteliasioinnissakin).

Selvittämättä jäi, olisiko kuvan linkistä saanut eteensä muuta kuin puhelinnumeroita. Verkkopalvelukehittäjä minussa oli pettynyt.

Neljä vuotta täynnä

© Dzmitry Talkachou | Dreamstime.com

Saat, jos se ei vie aikaa meiltä, hän sanoi neljä vuotta sitten pääsiäisenä.

Tämän kirjoitettuani havahdun siihen että hän napittaa minua. Voih.. sanoiko hän jotain enkä minä kuullut? - No?

Halusit kertoa jotain? Mä olen tässä nyt, hän sanoi ja jäi odottamaan. Auts.

Bloginpito on ollut aivan erinomainen kokemus. Se on

• Terapiaa tiukkojen palaverien jälkeen
• Dokumentointiväline menneille löydöille
• Tallennusvarasto lennokkaille tulevaisuuden suunnitelmille
• Torialue tavata samanmielisiä, myös oikeassa elämässä
• Treenikämppä lukkoon menneelle kirjoitustaidolle
• Koelaboratorio erilaisille tyyleille

Blogin kuvittaminen on kehittänyt minua kuvaajana ja kuvittajana. Suosittelen!

Ja vaikka en ole pystynyt pitämään rajoja, asun edelleen kotona :) Kiitos kulta.

Portaali on kuollut. Eläköön..portaali?

Yksi käyttää, toinen ei, kirjoitti ystäväni Merja Heinonen joku aika sitten ja listasi web2.0-kehityksen mahdollistamia käteviä työkaluja, sosiaalista mediaa.

Minua rassaa se, että kaikki muuttuu koko ajan. Silti innostun uusista, toisenlaisista ja yllättävistä palvelukokemuksista. Tallennan ja linkitän ja kiinnitän asioita, mutten löydä niihin myöhemmin.

Mikä olisi se yksi paikka, mihin aina löytää itse ja mistä löytää kaikki se itselle tärkeä?

Eilen tapasin suuren IT-hankkeen projektipäällikön. Hän kertoi oman alansa kärkikäyttäjistä, jotka tarjoavat palvelumoduuleja apps kaupassaan. Julkaisihan Helsinkikin jo omaa älypuhelintarjontaansa app storena!

Kela tuli kännyköihin omalla beta.kela.fi -versiollaan. Ruotsin verottaja on ollut jo vuosia iPhonessa sun muissa. Onko iPhone portaali, kyselin itsekin. Siinäkö ratkaisu..?

Virkamiehestä näkijä, näkijästä Tekijä!

Kolmisen vuotta sitten haaveilin muutoksesta. Poimin tähän aatoksen, joka tuntuu yhä tarpeelliselta ja edelleen ihan toteutuskelpoiselta. Koko postaus löytyy elokuulta 2010.

Muutos - kaikki muutos - alkaa aina korvien välissä. Tai pitäisikö sanoa, sydämessä. On asetuttava toisen asemaan, pyyhittävä pois oma asiantuntijuus ja kaikkitietävyys. Katsottava asiakaskunnan elämää ja niitä tilanteita, joissa hän meitä kaipaa (jos kaipaa).

Segmentoimalla ja palastelemalla asiakkaiden tarpeet ja meidän vastauksemme niihin aletaan lähestyä palvelutarjoomia. Kun tarjooman sisällöt ovat kunnossa, voidaan tarjoajan toimijoille tai rooleille asettaa osaamistavoitteet, niistä tiimeille tai ryhmille osaamisprofiilit.

Sitten ne tarvitsee enää miehittää - ja alkaa olla käyttöön oton aika.

Yhteistyö on kuin viestijuoksu 

Mikä teidän vuosikellossanne tai perusprosessissanne on sellaista, missä tarvitaan yhteistyötä? Mikä vaikuttaa toisten työhön? Siinä on viestinnän ja jakamisenkin paikka. Mitä muiden on vähintään tiedettävä?

Kysymys kääntää valokeilan hierarkian rumimpiin kasvoihin. Jos valta on palasteltu mielivaltaisesti, osaamisesta viis veisaten, pönkitetään siilorajoja. Silloin herra A:lla on oikeus viestiä - muttei mitään sanottavaa. Rouva B taas osaisi sanoa, muttei saa, koska sanoessaan astuu A:n varpaille.

Miten moinen pattitilanne puretaan? Eikö niin, että yhteistyö vaatii viestintää. Viestintää omasta työstä vain ei voi ulkoistaa.

Nytkö muutos saavuttaa virkamieskunnan? 

Mitä jos julkishallinnossa olisi uutta rakentamassa pilottiryhmä ja pilotissa mukana henkeä nostattavat muutosagentit? Ryhmän tehtävänä olisi kartoittaa aikaansaajat ja muutokseen tarvitsemansa kumppanit. Vaikkapa kolmella tasolla: omassa työpiirissä, sen vieressä ja vielä yläpuolella.

Teettäisin ryhmälle tehtävälistan, niputtaisin kohderyhmät ja kertomisen teemat sekä säntillisen viikkoaikataulun. Päälle vielä vastuut, ja viestisin tämän kaiken virallisilla kanavilla.

Välittömänä tavoitteena olisi virittää keskustelua. Odotuksena yhteistä ymmärrystä, ja olemassaolon oikeutuksena jakamisesta syntyvää yhteistyötä ja uudenlaista tekemistä, jossa Asiakasta ei saa pudottaa!

Onnistumiset raportoitaisiin julkisesti. Palkintoja saisi siitä, että siiloista syntyykin yhteistyötä. Miinusta tulisi muutoksen torppaamisesta.

Hyvä esimerkki kannustaisi toisetkin siiville. Eikö?