maanantai 29. elokuuta 2016

Työn teon rakenteet muuttuvat. Tämä näkyy jo valtiollakin: on yhteinen tila, johon kaikkien ministeriöiden tekijät voivat tulla työpäiväksi. Se on alku. Jo viime tammikuussa puhuttiin virkamiehistä osaajien poolina, josta eri tarpeisiin voitaisiin löytää sopivin tekijä. 

Tekniikka vapauttaa osaamista ja mahdollistaa uudenlaiset "liitot". Tarkoitus ei enää tule ylhäältä alas, työnantajalta tekijälle. Me luomme tavoitteet yhteisönä, jonka jäseniä tahdomme olla - tai pikemminkin liitymme yhteisöön, jonka jäsenten tavoitteet sopivat omiini kullakin hetkellä.  

Uuden maailmanjärjestyksen liitokset ovat nopeita ja löyhiä, sanoo Stowe Boyd Sitran tuoreessa kirjassa. Boyd lainaa Esko Kilven sanoja: Jälkiteollisessa ajassa alustat perustuvat internetin logiikkaan. Ihmiset piipahtavat työhön yhdelle alustalle silloin tällöin; toiset tekevät jatkuvasti ja samanaikaisesti töitä useammalla. Kahtiajako työnantajan ja työntekijän välillä on mennyttä. 
Ennen nämä alustat olivat yrityksiä. Nyt mallina ovat pikemminkin kaupungit tai biologiset järjestelmät. 
Tästä pääsemme julkishallintoon ja demokratiaan. Kevät on todistanut myllerryksiä Atlantin molemmin puolin. Paljon siitä selittynee ihmisten pettymyksellä ja osattomuuden kokemuksella.

Teknologia tarjoaa tilaisuuden tulla mukaan. Helsingin kaupunki rakentaa parhaillaan osallisuusmallia. Myös kokeilujen yhteydessä
motiiveja tuntuu selittävän vaikuttamisen ilo ja yhteisöön kuulumisen merkitys. 
Käytettävissä oleva aikaikkuna vain ei pohjoismaisissa hyvinvointiyhteiskunnissakaan ole ääretön. Olisi virkavastuutonta olla tarttumatta toimeen. On aika katsoa pelotta siihen, mikä kaikki ympärillä muuttuu. On aika osallistaa joukkojen viisaus luomaan yhteiset ja kestävät ratkaisut.

Jos aika on ajanut jonkin tekemisen tavan ohi, on oltava rohkeutta astua alas kuolevalta kaakilta ja sallia toimivat ratkaisut uudella menopelillä - vaikka sitten ilman omaa panosta. On oltava osa ratkaisua. 

torstai 30. kesäkuuta 2016

Kukin pelaaja paikallaan

Välähdys EM-jalkapallo-ottelusta. Joukkueessa pelaajilla on omat paikkansa. Onnistuminen riippuu yhteistyöstä ja siitä, kuinka kukin paikkansa täyttää.

Amatöörin sanoin yksi vartioi vastustajan etenemistä. Toinen nappaa pallon, ja alkaa vimmattu eteneminen kohti maalia.

Julkishallinnon hankkeissa ei yleensä ole ihmisvastustajia. Mutta olennaista on tunnistaa tekemisen esteet ja löytää ratkaisut, joilla kiertää ne.

Maali on suuri kuva + osaset yhdessä

Onnistumiseen vaaditaan suuren kuvan ymmärtämistä, sen pilkkomista pienempiin (hallittaviin) osiin. Toteutuksen on kyettävä tuottamaan nuo osat ja vielä liittämään ne yhteen toimivaksi kokonaisuudeksi.
Kompleksia systeemiä ei synnytetä ylhäältä alas ohjaten
vaan pienten toimivien juttujen päälle rakentaen. -Sami Paju
Kirjoitin Kokeileva Suomi -blogissa alun hahmotushaasteesta, kuinka helppoa olisi sännätä rakentamaan jokin digitaalinen kilke.

Mutta kulttuurinmuutoshankkeessa onkin aika tehdä jotain aivan muuta.

Kulttuurimuutos on yhteisön rakentamista

Kerätä jo kokeilleet viisaat ja kokeilujen tulokset. Jäsennellä kokonaisuudesta testiversio kuin pöytätestattavaksi heille ja monille muille. Kudottava yhteen yhteisöä luomaan yhdessä uutta ja lisää.

Ja vasta sitten on aika keksiä, mikä tästä vaatii digitaalisen tuen. Ja jos vaatii, niin millaisen. Sisältö edellä.

Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tiimissä, jossa osaamiseni saa tulla täyteen käyttöön. Saa kysyä ja olla tietämätön. Kokeilla ensin. Haastaa ja tulla haastetuksi.

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Mutta mikä on kokeilu?

Olen tavannut VNK:n kokeilutoiminto-tiimissä Työ- ja elinkeinoministeriön alueellisten innovaatioiden ja kokeilujen käynnistäjiä ja oppinut Liikenne- ja viestintäministeriön Liikennelabran kokeilukonkareita.

Viime viikolla kohtasin Me uskaltajat Tuulenmäen Anssin vetämässä tarinapajassa - ja uskaltauduin itsekin kokeilemaan.

Kuntaliiton toimitusjohtaja viimeistään puhkaisi avaussanoissaan mahdollisia harhakuvia huomauttamalla kuivasti, että kunnissa on kokeiltu iät ajat. Ja itse asiassa, “kokeilukulttuurikin on keksitty ensin täällä”.

Myös alivaltiosihteeri haastoi tiistaina terävöittämään aatosta:
"Niin, niin, mutta mitä ne kokeilut oikein ovat? MITÄ UUTTA NYT TEHDÄÄN?"
  • Rahoittajat kysyvät, millä kriteereillä ehdotus täyttää kokeilun tunnusmerkit. 
  • Ongelman ratkaisijat kysyvät, miten pilkkoa kokonaisuus kokeiltaviksi osiksi. 
  • Kokeilijat kysyvät, miten perustella rahoitushakemusta kuntien päättäjille.

tiistai 31. toukokuuta 2016

Virkamies kokeilujen tiellä

Aloin toukokuussa tehtäväkierrossa Valtioneuvoston kanslian Politiikka-analyysiyksikössä (PAY). Joka toinen viikko kokeilutoiminnossa, joka toinen omassa kotipesässä tarjoaa kuin koelaboratorion ja oivallisen näköalan muutoksen läpivientiin ja poliittiseen valmisteluun.

Julkishallinto ketteröityy hurjaa vauhtia.

Ensimmäiset kaksi viikkoa ovat koostuneet perehtymisestä jo tehtyyn ja koottuun. Valtioneuvoston tutkimus- ja selvitystoiminto (VNTEAS) ja kesäkuussa 2015 julkaistu Design for Government -hanke loivat kuvaa yhteiskuntaa muovaavista ilmiöistä. Viraston virkamiehen silmin tuo työ ankkuroi kokeilut osaksi hallitusohjelmaa.

Kiihdyttämöstä kiertoon

Tämä tarina taisi alkaa viime kesälomalla, kun VM:n virkamies usutti luomaan jotain jännää verotuksen tiimoilta Digihaasteeseen. Siitä syntyi oma kokeiluni: apps-ehdotus työnantajavelvoitteiden automatisoimiseksi.

"Kisan" ainoa apps herätti kyllä kiinnostusta, mutta samalla matka on paljastanut yhden valtionhallinnon heikkouden.

Vaikka olisi rahoitustakin, ilman kotipesää ei mitään tapahdu. Eikä siilon ulkopuolelta ole kovin helppo kaupata tekemistä. Niinpä TEM ei lopulta pakolaistulvan alla (I presume..) tarttunut enää uuteen tekemiseen vaan lähti kartoittamaan markkinoilla jo olevaa.
Perästä kuuluu?

Intohimo kantaa aina

Samaan aikaan pääministeri käynnisti tulevaisuusselonteon työn murroksesta ja työn tulevaisuudesta Suomessa. Juuri aihepiiri, jota olin appsia varten kartoittanut ja kolunnut! Mielenkiinto on match.

Samaan aikaan päivänvalon näki Kokeilujen digitaalinen rahoitusalusta -raportti. Siinä mm. Kokeilukummit kartoitti verkostona kokeilujen esteitä ja ruohonjuurikokeilujen rahoittamista.

Kun poliittinen puolto asialle oli selvä, puhelin soi: "Vieläkö olet kiinnostunut työskentelemään alusta-asioiden parissa?"

Oma osaaminen yhteiseksi hyväksi

Yksi askel julkishallinnon ketteröitymiseen on, että virkamiehistö nähdään osaajien poolina, josta ammentaa. Tämä nousi esiin vuoden alussa järjestetyssä digiosaamiseen tähtäävässä virkamiehistön valmennusohjelmassa. Siellä esillä oli mm. nyt jo käynnistynyt henkilökierto. Lähde mukaan, suosittelen!

Aion täällä kirjata huomioita niin kierron ja viisastumisen saralta kuin itse tekemisestä. Mitä muuta?

lauantai 30. huhtikuuta 2016

Maanantaina avaan uuden oven



Tabermann sanoitti sen:
 "Hillittömästi kaipaamatta 
et kykene lentämään 
mahdottoman 
tuolle puolen." 

Eleanor Roosevelt lupasi:
"One thing life has taught me: if you are interested, you never have to look for new interests. 
They come to you. 
When you are genuinely interested in one thing, it will always lead to something else." 


Hesarin haastattelun jälkeen minulta on kysytty useita kertoja, mitä oikein ajattelen työn tulevaisuudesta. Joulun alla jaottelin Sulavan blogissa teknologian aiheuttaman muutoksen kahtalaiseksi: on helpompi tehostaa omaa tekemistä kuin luoda uutta sisältöä ja uudistua. Tuo jälkimmäinen paradigman muutos on kuitenkin Suomen kohtalon kysymys. Ei ole samantekevää, kuinka siihen suhtaudutaan.

Esteistä suurin on pelko, kirjoitin keväällä Pulsessa, ja oman aseman turvaaminen. Pelosta voi päästä vapaaksi, ja avaimet ovat jokaisen muutosta kaipaavan ulottuvilla.

Omalla matkallani työntekijänä olen joutunut paikoin epäsuosioon, yhä useammin epämukavuusalueelle mutta ennen kaikkea olen päässyt näköalapaikoille.
Niistä tärkein on kuitenkin se, jossa uskallat kurkistaa omaan sisimpääsi.

Näet kahleet,
jotka rajoittavat luovuuttasi ja inhimillisyyttäsi.
Tahto päästää irti on rohkeutta.
Se on alku.

Oheinen kuva on kannustanut minua kasvuun.
Uskon että se pätee jokaiseen,
joka tahtoo palvella omalla osaamisellaan.

On aika kasvaa.
Maanantaina avaan uuden oven.

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Työ ja tekijät murroksessa

Vietin eilen yhden sortin merkkipäivää työurallani. Aprillipäivänä tuli 19 vuotta siitä, kun ensi kerran avasin verohallinnon oven. Muistelin Pulsessa matkani merkittävimpiä etappeja: Minustako Chief Digital Officer?

Olennaista muutoksessa on ollut, että tuossa kohta kolmen vuosikymmenen ajassa olemme nähneet teknologiamurroksen vailla vertaa.

Jokunen vuosi sitten ounastelin renessanssi-ihmisen nousua, ja nyt keskustelussa sama ajatus nousee esiin. Urat eivät enää siis vain syvene vaan myös laajenevat. Yhdellä osaamisella ei - noin yleistäen - vain enää tule toimeen.

Suurempi on se kulttuurimurros, joka tekemisen tapaan sisältyy.

Puhdassydämiset ei markkinoi eikä lobbaa?

Aikanaan kauppakorkeakoulussa en mistään hinnasta suostunut lukemaan markkinointia enempää kuin ne pakolliset perusteet. Vannoin laskentatoimen ja lopulta sydämeni vieneen vero-oikeuden nimiin. Ja mistäpä löysinkään itseni? Viestinnästä ja markkinoinnista ja oikein lanseeraamasta ePalveluja julkishallinnossa. (Never say never?)

Brysselin vierailulla 2006 kauhistelin Olli Rehnin ja Alex Stubbin avustajia kuunnellessani sitä lobbaamisen määrää, jolla päätöksentekoa tuossa vallan pääkaupungissa valmistellaan. Epäilin suuresti kuuntelijoiden kykyä muodostaa moisen jälkeen puolueetonta mielipidettään äänestyshetkeä varten.

Vaan kun palasin markkinoinnista "oikeiden töiden pariin" 2012, ei mennyt kauankaan kun tajusin, että ilman etukäteisvaikuttamista - dialogia ja selittämistä, yhteistä ymmärryksen muodostamista - ei kukaan tule muuttamaan päätöstään siitä, mikä se hänellä on aina ollut. Kuluneen puolen vuoden aikana voi kai sanoa, etten juuri muuta enää teekään kuin lobbaan: etsin vaikuttajia ja avaan silmiä, oivallutan ja - vaikutan..

Tietotyö on yhdessä ajattelemista

Tuon kirjoitettuani äimistelen, onko näin ollut sittenkin aina? Olenko minä vain huijannut itseni sinisilmäisesti uskomaan että lobbaaminen kuuluu elokuviin, amerikkalaisten kongressin käytäville? Naiivisti uskomaan puolueettomaan ajatteluun -- Naputellessani herää oivallus:

-- ai, että mielipiteen muka voisi muodostaa tyhjiössä..?!

Kokemus piirtää rajat ymmärryksellemme. Siksi mitään uutta ei voi syntyä ilman että tutustuu uusiin erilaisiin ajattelijoihin. Että ylittää oman osaamisensa rajat. Että törmäyttää ja soveltaa tietoa eri hallinnon- tai tieteenaloilta.

Uutta luovan tietotyöläisen avain aarrearkkuun on uteliaisuus! 

Meillä ei ole enää varaa jäädä menneisyytemme vangiksi. Ei ole enää aikaa vain paistatella sillä, mitä olemme saaneet aikaiseksi. Eteenpäin elävän mieli: on koko ajan tutkittava, mitä muuta "tuolla ulkona" on.

Siten tietotyöläisen arvokkain ominaisuus on uteliaisuus.
Kissan se tappoi, mutta aivoillaan tekijän se vie toisten osaajien luo.
Se pakottaa etsimään parempia ratkaisuja.
Se kysyy, mitäs jos..!

***
Lobbauksesta KU: Lobbaus sääntelyllä vai ilman?

lauantai 28. marraskuuta 2015

Muutu tai kuole!

Muutu tai kuole. Muutosvastarinta!
Mutta miksi muuttaa jotain mikä ei ole rikki?

Osaamisen kehittämissovellus kaipasi tietoa käymistäni talon ulkopuolisista koulutuksista. Juuri laskutetut kurssimaksut olivat esillä matkalaskua koostavassa sovelluksessa toisessa ikkunassa. Etsin ohjelmat auki kolmanteen, ja niin sain copy-pastaamalla lähes suurtuotannon edut käyttööni.

Aamukahvilla pohdin, mitä rakastamani juusto mahtoikaan maksaa. Muistin Foodie.fi-sovelluksen kännyssäni.

Sen, jolle en oikein ole keksinyt käyttöä, kun olen niin urautunut käväisen-kaupassa-kotimatkalla-tapoihini. Sen joka uutisoi viime viikolla tarjoavansa maksamisen myös mobiilisti.

Palvele paremmin

Suurennuslasi - tuo nettisurffaajan varma opas hakukenttään - toikin viereensä kutkuttavan vaihtoehdon: viivakoodinlukija? Kamerankäyttö ok ja kohdistus viivakoodiin. Tulos: EAN .. ei kuulu valikoimiin.

Ei se mitään, innostunut kokeilija käänsi kameransa viereiseen viikunahillopurkkiin. Tuotteen nimi, kilohinta, ja alkuperämaa esillä, ja tuote oli tarjolla ostoskorissa.

Disruptio on ollut liiketoiminnan ajuri ja on sitä yhä kiihtyvällä vauhdilla.

Julkishallinnon jälkikäteiset paperi-ilmoitukset ovat kauhistus diginatiiveille. Teknologia ja oivallukset ovat ulottuvillamme.
Bisneksessä voittajia ovat ne, jotka nyt keskittyvät toteuttamaan tulevaisuuden itsestäänselvyydet. Näin myös julkinen sektori. #KaPA Kopponen Twitterissä
Miten julkishallinto vastaa?

Jos minä olisin yrittäjä, haluaisin kääntää EAN-lukijan juuri ostamaani iPadiin. Tahtoisin viedä uutukaisen skannauksesta käyttöomaisuuskirjanpitoon ja pienhankintana tuloslaskelman kuluihin, verotettavaa tulosta oikaisemaan. Ja unohtaa sitten koko jutun, keskittyä tekemään tulosta.

Vaivattomammin, ilman hallinnollista taakkaa, kiitos.
Ei mulla muuta :)

ShareThis

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...