tiistai 31. tammikuuta 2012

Jatkuvaa kasvua vai kestävää kehitystä?

Pakastin, 5 v, kompressori rikki. Printteri, partakone tai kahvinkeitin - ei kannata korjata. Polkupyörän kappa kestävämmäksi - kyllä, jos maksat lähes uuden pyörän hinnan.

Auto, ajettu 70 000 km, männät vaihdettava?!

Mihin on kadonnut korjaajien ammattikunta? Mahtaako kukaan enää parsia sukkia tai ommella ratkennutta saumaa, vai meneekö pettänyt vaatekappale kaaressa roskiin?

Muutama vuosi sitten, ennen kuin nykyinen skootteribuumi oikein roihahti, eräs taksiyrittäjä kertoi Japanista: kadun kulmat olivat täynnä hylättyjä skoottereita. Niitä ei kannattanut korjauttaa, joten siihen vaan "Eiköhän joku korjaa jäljet, minä ostan uuden". (Kaveri aikoili tuoda ja kunnostaa niitä täkäläisille nuorisomarkkinoille..mitenhän kävi?)

Osta jotain uutta. Piristä itseäsi, usutti päivälehden kauppapaikka viikonloppuna. Kauppakeskusparatiisi toisensa jälkeen nousee kaupunkien laitamille. Me kulutamme, ja jätevuoret kasvavat. Onko meillä varaa tähän?
Tiedämme koulun penkiltä, että täystyöllisyys edellyttää BKT:n vuosittaista 3 %:n kasvua. On siis isänmaallista lisätä kulutusta?

Kulutuksesta luopuminen ei suinkaan tarkoita länsimaiden tuhoa. Sehän vain kutsuu esiin uusia liikeideoita! -blogissani 2010
Karmiva oli se "uusi liikeidea" jonka avulla nykyiset kulutusmarkkinat taannoin luotiin: Hehkulamppuhuijaus näyttää, miten temppu tehtiin.

Noilla turhuuden markkinoilla me jokainen teemme valintoja. - Vai onko meillä oikeasti valinnanvaraa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

ShareThis

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...