Tilastojen totuuksia ja valheellista viestintää

Toukokuu mennä vilahti tulosjännityksessä. Ensin Paradise Oskarin iloittelemat euroviisut, sitten Granlundin ilmaveivaamat lätkän MM-kisat (ja jälkipelit jatkuvat kiivaina..huokaus). Ja verottajalla omansa: moniko suomalainen korjaa veroilmoitustaan?

Valtion tulo- ja menoarviossa*) Verohallinnon tulostavoitteeksi on kirjattu 30 % veroilmoituksensa palauttavista. Suurien lukujen konkretiana:

5,1 miljoonaa saa vuosittain esitäytetyn veroilmoituksen
1,5 miljoonaa korjaa ilmoitustaan vuosittain
eli 3,5 miljoonaa hyväksyy ilmoituksensa vuosittain sellaisenaan

siten verkkoasioinnin tavoite on 30 % tuosta keskimmäisestä. No. Palauttajien määrä on vaihdellut (nyt pelkän muistikuvani varassa; kommentoin luvut kohdilleen jos on tarvis) 1,483 miljoonasta 1,52 miljoonaan. Siten tavoitekin on liikkuva: 445 000 - 456 000. Tänä vuonna virallinen tavoitteeksi kiinnitettiin 450 000 asiakasta verkossa. Nyt tullaan ruikutukseni ytimeen.

Mistä sopiva tulosmittari?

Sähköisen asioinnin alustoja rakennettaessa olennaista on seurata, että bitit kulkevat eivätkä jumita. Jumien varalta täytyy päästä käsiksi asiakkaan "istuntoon": kuka oli liikkeellä, mitä tekemässä ja mitä sitten tapahtui.

Kun ilmoituksen sisältö napsahtaa ilmoitusvarastoon, siellä jokaisella asiakkaalla on vain yksi lokero. Jos siis korjaan ilmoitustani kolmeen kertaan, minun asiakaslokerossani on tiedot kolmesta eri istunnosta, joista sitten yhdistetään minun korjattu veroilmoitukseni.

Palvelun mittaan ainoa järjellinen (? voi olla että olen väärässä, mutta näin olen ymmärtänyt) tulosmittari on tuo tapahtumien lukumäärä, siis lähetettyjen ilmoitusten määrä. Miten sen saa sovitettua viralliseen mittariin eli asiakasmäärään? Juostessa huonosti; ja tarinan kerronnan kannalta virallinen lopputulos tulee aivan liian myöhään.

Valehteleeko viestintä?

Viestintä ja markkinointi puolestaan hakee jippoja, joiden kertominen voisi kiinnostaa uusia asiakasalueita. Silloin tekninen totuus saa väistyä isojen yleistysten edestä. Mutta entä totuus?

Kun en pysty laskemaan asiakkaita, on tyydyttävä ilmoituksiin. Seuraava haaste: mitä lukua sitten jahtaamme? Päässälaskemisen kannalta on vaikeampaa seurata tavoitetta 450 000 kuin pyöreämpää ja hahmotettavampaa lukua 500 000. Puhumattakaan että se on helppo viestiä; puoli miljoonaa! Se on siinä.

Syyllistyinkö siis valehteluun, kun hahmotettavuuden nimissä iskin laskurin verrokkiluvuksi 500 000?

Perfektionistia nimittäin harmittaa, että tavoite näyttää olevan auki, vaikka veron käytävillä kuitenkin iloitaan: tavoite saavutettu! Asiakaslokeroiden laskenta näet osoitti, että noiden 474 191 veroilmoituksen takana oli 451 305 asiakasta. Siten viralliseksi asetettu tavoite 450 000 ASIAKASTA saavutettiin.

Vale, emävale - tilasto? Valehteeko viestintäni? Mitä sinä sanot?

*) Valitse Numerotaulu > Määrärahat > Pääluokka 28 > 10 > 01

Yhteiskuntavastuuta lehtien sivuilla

Hesarin kuukausiliitteessä oli tänään valkoinen sivu. Keskellä sitä istui kotkanpoikanen.
Turvaistuimia kotkanpojille
Ahaa, mainos.. Mutta kenen??

Fortum tekee WWF:n kanssa vanhoista sähköpylväistä turvallisempia kotkanpoikasille. Ei taatusti ydinbisnestä, mutta vastuun kantamista luonnosta siinä, missä liiketoiminta sitä sotkee.

Kirjoittelin havaintoja viime keväältä Baltic Sea Action Groupin innoittamana:

Sosiaalisella medialla yhteiskuntavastuuseen (Osa 1)
Sosiaalisella medialla yhteiskuntavastuuseen (Osa 2)
Sosiaalisella medialla yhteiskuntavastuuseen (Osa 3)

Vastuunkannon tsunami on kasvanut! Ekologisen ulottuvuuden lisäksi esillä on sosiaalinen vastuu. Sari Baldauf usutti helmikuussa yrityksiä tekemään isänmaallisen teon: työllistämään nuoria ja siten huolehtimaan, etteivät he syrjäydy. Taloudellisesta vastuustahan hän näytti mallia jo muutama vuosi sitten perustamalla Naisten Pankin.

Kuukausiliitteen Perhesiteissä oli tänään Sykön sisarukset.

Pauliinalla on hyvä sydän ja hän iloitsee kun hänen oppilaansa ovat oppineet vähitellen lukemaan. Pauliina on pyytänyt isäämmekin luokkavaariksi lukemaan lapsille kirjoja kerran viikossa.

Mitä kaikkea me muut voisimme tehdä?

Näin liität blogikommenttiisi linkin

Alamme tottua sellaiseen käytettävyyteen, jossa verkkopalvelu osaa luoda automaattisesti linkin tekstistä, joka alkaa http:// .

Valitettavasti se mikä toimii LinkedInissä ja Facebookissa, ei pelitäkään blogin kommentoinnissa.

Koodaa vähän, niin saat linkistäsi aktiivisen!
Seuraava ohje on testattu ainakin Bloggerissa ja WordPressissä.


Kopioi hipsujen väliin ""
sivun url-osoite (täydellisenä, eli tarvitset mukaan tuon alun http://)

Kirjoita sitten hakasten väliin > <
teksti, jonka haluat toimivan linkkinä. Se voi olla sana, lause tai verkkopalvelun nimi.

Sujuuko?

Inspiraatiota etsimässä

Mikä neuvoksi, kun ei synny "pinksausta"? Ei, vaikka työpaikalla ei vielä ole ketään eli työrauha on turvattu. Ei vaikka tekemättömien lista on tyhjennetty (ainakin päällisin puolin).

Ajatusraivaamossani vain käy vielä kova sutina. Käytävillä suhisee, laatikot lentelevät hyllystä toiseen, laputan vielä viimeisiä ajatuksia oikeisiin lokeroihin jotta saan ympärilleni tilan luoda jotain uutta.

On kai alistuttava ja ajateltava keskeneräiset jaloista pyörimästä.

• Jos prosessi toimisi näin ja roolit olisivat noin, jatkuva päivitys hoituisi vuosittain ilman erillistä viime hetken kauhistusta.
• Jos työkalu olisi tämä ja kaikki kirjaisivat sidokset ja vaikutukset juoksevasti, ei tarvitsisi etsiskellä tietäjiä.
• Jos tieto olisi avoimesti kaikkien käsillä, tilastot olisivat aina ajan tasalla ja löydettävissä.

Tässä on tuttu kaiku..?
Jep: olen aiemminkin kaivannut dokumentinhallintaa!

Yllätyksiä palvelurintamalla

Kotimatkalla pääsiäisen vietosta kuunneltiin nuorison kanssa luonnollisesti radiota. Voice soitti vielä meikäläisellekin täti-ihmiselle tunnistettavissa olevia helmiä (kuten Robbie Williams tai Madonna).

Monta oli mukavaa uuttakin laulajaa. Mitäs nyt blogiin asti?

Tuli siinä sitten biisi, joka sai jalan vippaamaan - hyvä kun on cruise niin kaasujalka voi vapaasti vippailla muzakin tahtiin. Seuraavaksi kuuluu tietenkin kysyä "No, kukas se tämä sitten on?"

Armas esikoinen siinä sitten kieltämään: "Ei hajuakaan".

Siihenhän ennen vanhaan jäätiin.

Muutama vuosi sitten, kun Google kävi rakkaaksi (kun se löysi perille jopa haiun omaisilla hakusana-aavistelmillamme), muistan keskustelleeni veljeni (vai oliko se jo tyttäreni.. min'en muista, m'oon vanaha!) kanssa, että voi kun voisi laulaa pätkän Kuukkeliin, niin se oitis vastaisi laulun ja laulajan nimellä.

No nyt se tapahtui!

Neiti kaivoi taskustaan nokiansa, osoitti sillä kaiutinta ja sanoi muutaman sekunnin päästä laulajan nimen.

TÄH? kysyi 60-luvulla syntynyt äiti. Shazam oli tässä valmiina, se kai nappaa siitä klipin ja lähettää sen johonkin verrattavaksi ja sieltä tulee vastaus valmiina.

Huikeaa! Mitä verottajalla on tästä opittavaa? Meiltä ei etsitä lauluja, vaan mitä?

Yli puolet kansasta aikoo verkkoon, lupaa lukijakysely

Tietoviikko kysyi nettilukijoiltaan pääsiäisen alla veroilmoituksesta. Tulos on hätkähdyttävä. Yli puolet vastaajilsta aikoo korjata tietonsa netissä. Luonnollisesti lehden lukijakunta on nettiuskollisinta väestönosaa. Mutta silti!

Viime vuonna laariimme ropisi kaikkiaan 412 549 veroilmoitusta. Ilmoituksia korjattiin kaikkiaan n. 1,5 miljoonaa kpl (ja siis n. 3,5 miljoonaa kansalaista oli omaansa tyytyväisiä sellaisenaan).

Eiliseen 20.4. mennessä ilmoituksia on netissä tehty 65 961 kpl. Jos saavuttaisimme kolmanneksen vuosittain veroilmoituksensa palauttavista eli tuon 500 000, meillä on matkaa vielä 434 039 ilmoitusta. Luuletko että saamme ne?

Jos veroilmoitus voittaa mämminsyönnin:
Veroilmoitus verkossa -palvelu
Vero-ohjeita asiakohtaisesti: Veroilmoitusohjeet

Hyvää pääsiäisen aikaa!

Kolmen blogin loukussa?

Dagen efter (Veronleimaus) käynnisti vihdoin myös Aamulehden blogin.

Aamulehden Kerho oli tuttu viime vuodelta; ja kun viimekeväinen kirjoittajatiimi hajosi, lupasin hoitaa esitäytetyn kampanjointia siellä. Oli vain kova juttu astua esiin kovasti pidetyn tiimin tilalle.

Toinen pähkinä purtavaksi oli vaalikevät. Yhteisö puhui vaaleista - astu nyt siinä sitten verottajana sisään vaalivipinään. Aika tarjosi pakotien: arjen tulipalot varastivat työpäivinä kaiken huomioni, ja yks kaks vaalit olivatkin takana. Nyt kai voidaan alkaa puhua jostain muusta?

En tiedä, kuinka onnistuneesti entrée nyt tuli tehtyä. Kukaan ei toivottanut vampyyriä tällä kertaa tervetulleeksi.

Siihen asti, ehkä täst'edeskin ainainen kumppani on huono omatunto (miksi ei ole jo valmista?) ja epävarmuus (mitä jos jollakin vaaliteemalla teilataan verottaja) ja vauhtia sata (miten ehdin tämän, tuon ja sen)..

Sosiaalisen median opetus: yksin ei voi hoitaa sekä perusviestintää että sosiaalisen median (uusia) aluevaltauksia. On saatava taakan jakajia.