Tanssii virka-Jopon kanssa (ja vähän Linnanmäellä)

Kesälomamaassa ajatuksia eivät kahlitse tarpeettomat raja-aidat. Tänään puen ympäristöhatun päähäni.

Lomapäiväni virittyi vielä toviksi työasioihin, ja minustakin tuli vihreä virkamies.
Koeajoin virkapyörän.

Vuosi sitten verottaja liittyi Itämeri-hankkeeseen. Se oli luonteva jatko toimistojen arkea uudistavalle Green Office -ohjelmalle.

Tänä keväänä aloimme pukea vaikuttavuuttamme toisilla mittareilla. Vihreämpi verottaja kertoo konkreettisin esimerkein mitä tarkoittaa, kun yhä useampi meistä valitsee kanavakseen veroasioissaan verkon.

Ja se virkapyörä..? Niin, arjen tekoja tuottaakseen verottaja hankki kesän alussa "pääkonttorilleen" kokousmatkojen taittamiseen kolme virka-Jopoa.

Miksi juuri Jopo? Green Office -hankkeen viestinnästä vastaava kollegani Hannele Lotsari-Coffeng tietää vastauksen:

Jopo on suomalainen merkki, vanha ja tunnettu.
Jopo tuo hyvää mieltä - sehän on tuttu lähes kaikille meille.

Jopon tarinan luettuani ymmärrän, miksi se nousi vuosikymmenten jälkeen uudelleen kaikkien lemmikiksi. Tarina on viehättävä ja tuo esiin kolme vahvaa persoonaa, joiden intohimosta syntyi legenda.

Legenda kiehtoo ja voittaa yhä uusia sukupolvia mm. siksi, että Jopoa saa käyttää oman elämän tarinoissa. Tykkänään toisenlaiseksi osoittautui persoona Linnanmäen (tähän asti) kunnianarvoisan brändin takana.

"Linnanmäellä on yhdet kasvot, toimitusjohtajan kasvot".

Brändin kannalta *) yrityksen toiminnan ja puhuvan pään kertoman tarinan on oltava yhtä. Parhaimmillaan intohimoinen persoona voi jalostaa yrityksen toimintaa. Mutta yhteisöä hänkään ei voi huijata, eikä totuus pysy piilossa.

Nähtäväksi jää, millaisen legendan Linnanmäen kasvoista kiukustunut yhteisö luo.

*) Huomautan, että Verohallinto ei pohdi brändejä tai legendoja, ei Jopon eikä Linnanmäen. Kotipeltoa ne kiinnostavat =)

Muutamia aiempia sukulaissieluisia postauksia:

Kehtaatko sanoa "Minä sen tein"?
Yhteiskuntavastuuta lehtien sivuilla
Sosiaalisella medialla yhteiskuntavastuuseen
(Osa 1) (Osa 2) (Osa 3) (Osa 4)

Loma varustaa uuteen kasvukauteen

Mitä aivotyöläisen kesälomalla pitäisi tapahtua? Takana pitkä lukukausi, kiireiset viikot täynnä palavereja, uuden tiedon etsintää ja sulattelua. Epäonnistumisia (toivottavasti!) mutta myös pieniä voittoja. Uuden tiedon yhdistelyä ja uusia innovaatioita.

Luonnosta mallia katsomalla loma-aika on meille samaa, kuin talvikausi on kasvikunnalle.

Hedelmät on käytetty, näennäisesti jäljellä on tyhjyys - takki on tyhjä. Verkkaisessa olemattomuudessa kuitenkin tapahtuu, aivan kuten kuuraisen maanpinnankin alla. Elämän eliksiiri kerääntyy näkösältä syvälle juuriin jalostuakseen jälleen uuteen kukoistukseensa.

Nyt ei siis tarvitse tehdä mitään. On lupa vain olla.

Vietin ensimmäisen lomapäiväni illan ystäväperheen luona. Meitä oli neljä ammattilaista erilaisista perheistä, eri kulttuureistakin, jakamassa ajatuksia työstä. Ei kenenkään työstä erityisesti, vaan yleensä.

Huikeinta oli, että vaikka työmme sisällöllisesti ovat hyvin erilaisia, yhteistä ja samoja lainalaisuuksia löytyy enemmän kuin eroja. Eritoten aprikoimme tuottavuutta, parhaiden tulosten saavuttamisen salaisuutta.

Yhteinen ja vankkumaton näkemyksemme meillä neljänkympin rajapyykin ohittaneilla oli: "Eläköön runsaus ja rohkeus!"

Wired valottaa oivasti erilaisuuden merkitystä artikkelissa The Secret of Successful Entrepreneurs. (Kiitos taas mainiosta lukuvinkistä, @raesmaa!) Hedelmälliset tiimit ja rikkaat innovaatiot syntyvät erilaisuudesta. Sellaisten johtamiseen vain tarvitaan näkemystä - ja rohkeutta.

Miten päästä ulos omalta mukavuusalueeltaan, erilaisten pariin?
Entä millaista on johtaa erilaisuutta?

Lukukausi päättyi - mitäs nyt tehdään?

© Carlos Caetano | Dreamstime.com

Kun suvivirsi kajahtaa, jätetään koulujen juhlasaleissa jotain taakse. Suurimmalla osalla oppilaista se on luokka-aste. Uuteen kouluun siirtyvät hyvästelevät vuosien ystäväpiirinsä. Opettajilla takana on yksi työvuosi lisää.

Entä me muut, me jotka jäämme joka vuosi kesälomalle? Mitä kesälomalla tapahtuu? Mitä pitäisi tapahtua..?

Työura on jatkuvan oppimisen polku

Tänä keväänä yksi rakkaani viettää työuransa käännekohdan kolmevuotispäivää. Toisaalla kasataan CV:tä, ensi kertaa työuran aikana. Ajatella, että parikymmentä vuotta sitten CV - ainakin Suomessa ja ainakin maalla - oli nippu todistuksia. Kenellä ohuempi, kenellä paksumpi.

Ja kolmaalla (kieli on kehittyvä otus, sekin!) taas sosiaalisen median työkalut synnyttävät uusia ilmiöitä ja mahdollisuuksia kuin sieniä sammalelle.

Jokin vuosi(kymmenkö jo?) sitten puhuttiin oppivasta organisaatiosta. Sanakummajainen ei ihan auennut ainakaan käytännössä. Eilen törmäsin iskulauseeseen "Organisaatio ei tweettaa, sen työntekijät tweettaavat". Yhteisöt syntyvät yhä yksilöistään, ovat sen summa. Ja minusta parhaimmillaan ovat enemmänkin kuin vain matemaattinen summa =)

Niin luen ainakin organisaatioguru John Kotterin blogista Harvard Business Review'ssa alkuviikosta yhden organisaation kahdesta ulottuvuudesta (kielikäännös minun). Strategian on oltava ketterä, todistavat IBM ja Nokia sekä aiheesta tutkimusta tehnyt Sitran Kosonen, myös julkishallinnossa. Silti on oltava järjestys - kuten hierarkia.

Mutta miten hierarkian hirmuvalta kumotaan??

Verkostoitumista voi tutkailla huomenna SomeTime2011-tapahtumassa, tuoreesta EK:n tutkimuksesta Oivallus tai vaikkapa LinkedInin Some teollisuudessa -ryhmässä.

Tilastojen totuuksia ja valheellista viestintää

Toukokuu mennä vilahti tulosjännityksessä. Ensin Paradise Oskarin iloittelemat euroviisut, sitten Granlundin ilmaveivaamat lätkän MM-kisat (ja jälkipelit jatkuvat kiivaina..huokaus). Ja verottajalla omansa: moniko suomalainen korjaa veroilmoitustaan?

Valtion tulo- ja menoarviossa*) Verohallinnon tulostavoitteeksi on kirjattu 30 % veroilmoituksensa palauttavista. Suurien lukujen konkretiana:

5,1 miljoonaa saa vuosittain esitäytetyn veroilmoituksen
1,5 miljoonaa korjaa ilmoitustaan vuosittain
eli 3,5 miljoonaa hyväksyy ilmoituksensa vuosittain sellaisenaan

siten verkkoasioinnin tavoite on 30 % tuosta keskimmäisestä. No. Palauttajien määrä on vaihdellut (nyt pelkän muistikuvani varassa; kommentoin luvut kohdilleen jos on tarvis) 1,483 miljoonasta 1,52 miljoonaan. Siten tavoitekin on liikkuva: 445 000 - 456 000. Tänä vuonna virallinen tavoitteeksi kiinnitettiin 450 000 asiakasta verkossa. Nyt tullaan ruikutukseni ytimeen.

Mistä sopiva tulosmittari?

Sähköisen asioinnin alustoja rakennettaessa olennaista on seurata, että bitit kulkevat eivätkä jumita. Jumien varalta täytyy päästä käsiksi asiakkaan "istuntoon": kuka oli liikkeellä, mitä tekemässä ja mitä sitten tapahtui.

Kun ilmoituksen sisältö napsahtaa ilmoitusvarastoon, siellä jokaisella asiakkaalla on vain yksi lokero. Jos siis korjaan ilmoitustani kolmeen kertaan, minun asiakaslokerossani on tiedot kolmesta eri istunnosta, joista sitten yhdistetään minun korjattu veroilmoitukseni.

Palvelun mittaan ainoa järjellinen (? voi olla että olen väärässä, mutta näin olen ymmärtänyt) tulosmittari on tuo tapahtumien lukumäärä, siis lähetettyjen ilmoitusten määrä. Miten sen saa sovitettua viralliseen mittariin eli asiakasmäärään? Juostessa huonosti; ja tarinan kerronnan kannalta virallinen lopputulos tulee aivan liian myöhään.

Valehteleeko viestintä?

Viestintä ja markkinointi puolestaan hakee jippoja, joiden kertominen voisi kiinnostaa uusia asiakasalueita. Silloin tekninen totuus saa väistyä isojen yleistysten edestä. Mutta entä totuus?

Kun en pysty laskemaan asiakkaita, on tyydyttävä ilmoituksiin. Seuraava haaste: mitä lukua sitten jahtaamme? Päässälaskemisen kannalta on vaikeampaa seurata tavoitetta 450 000 kuin pyöreämpää ja hahmotettavampaa lukua 500 000. Puhumattakaan että se on helppo viestiä; puoli miljoonaa! Se on siinä.

Syyllistyinkö siis valehteluun, kun hahmotettavuuden nimissä iskin laskurin verrokkiluvuksi 500 000?

Perfektionistia nimittäin harmittaa, että tavoite näyttää olevan auki, vaikka veron käytävillä kuitenkin iloitaan: tavoite saavutettu! Asiakaslokeroiden laskenta näet osoitti, että noiden 474 191 veroilmoituksen takana oli 451 305 asiakasta. Siten viralliseksi asetettu tavoite 450 000 ASIAKASTA saavutettiin.

Vale, emävale - tilasto? Valehteeko viestintäni? Mitä sinä sanot?

*) Valitse Numerotaulu > Määrärahat > Pääluokka 28 > 10 > 01

Yhteiskuntavastuuta lehtien sivuilla

Hesarin kuukausiliitteessä oli tänään valkoinen sivu. Keskellä sitä istui kotkanpoikanen.
Turvaistuimia kotkanpojille
Ahaa, mainos.. Mutta kenen??

Fortum tekee WWF:n kanssa vanhoista sähköpylväistä turvallisempia kotkanpoikasille. Ei taatusti ydinbisnestä, mutta vastuun kantamista luonnosta siinä, missä liiketoiminta sitä sotkee.

Kirjoittelin havaintoja viime keväältä Baltic Sea Action Groupin innoittamana:

Sosiaalisella medialla yhteiskuntavastuuseen (Osa 1)
Sosiaalisella medialla yhteiskuntavastuuseen (Osa 2)
Sosiaalisella medialla yhteiskuntavastuuseen (Osa 3)

Vastuunkannon tsunami on kasvanut! Ekologisen ulottuvuuden lisäksi esillä on sosiaalinen vastuu. Sari Baldauf usutti helmikuussa yrityksiä tekemään isänmaallisen teon: työllistämään nuoria ja siten huolehtimaan, etteivät he syrjäydy. Taloudellisesta vastuustahan hän näytti mallia jo muutama vuosi sitten perustamalla Naisten Pankin.

Kuukausiliitteen Perhesiteissä oli tänään Sykön sisarukset.

Pauliinalla on hyvä sydän ja hän iloitsee kun hänen oppilaansa ovat oppineet vähitellen lukemaan. Pauliina on pyytänyt isäämmekin luokkavaariksi lukemaan lapsille kirjoja kerran viikossa.

Mitä kaikkea me muut voisimme tehdä?

Näin liität blogikommenttiisi linkin

Alamme tottua sellaiseen käytettävyyteen, jossa verkkopalvelu osaa luoda automaattisesti linkin tekstistä, joka alkaa http:// .

Valitettavasti se mikä toimii LinkedInissä ja Facebookissa, ei pelitäkään blogin kommentoinnissa.

Koodaa vähän, niin saat linkistäsi aktiivisen!
Seuraava ohje on testattu ainakin Bloggerissa ja WordPressissä.


Kopioi hipsujen väliin ""
sivun url-osoite (täydellisenä, eli tarvitset mukaan tuon alun http://)

Kirjoita sitten hakasten väliin > <
teksti, jonka haluat toimivan linkkinä. Se voi olla sana, lause tai verkkopalvelun nimi.

Sujuuko?