Sosiaalisella medialla yhteiskuntavastuuseen (Osa 2)

Mikä yhdistää ympäristöarvot perinteiseen rahantekemiseen? Asiakas, kansalainen - Vastuullinen Kuluttaja, jolla on intoa valistaa myös muita. Se käy maksutta hänen omissa sosiaalisen median verkostoissaan.

Luonnonsuojelu tarkoittaa ennen muuta yhteiskuntavastuun ulottamista kaikkiin prosesseihin. Ja nyt törmäämme arvoihin: jos 'oikea valinta' maksaa enemmän, katteet pienenevät ja liiketoiminnan tulos kärsii - P/E-luku romahtaa.. Tehtävähän on mahdoton! (Osa 1)

Osassa 1 mainitsemissani Kiinan ja Suomen tapauksissa ympäristörikokset paljastettiin perinteisen lehdistön keinoin. Etelä-Korean koirankakkatyttö ja blogiäiti vastaan konglomeraatti ovat esimerkkejä uuden median vallasta. Se tarjoaa kauan kaivatun väylän jossa osallistua ja tehdä oma osuutensa yhteisen asian hyväksi.

Siksi luonto on jokaisen asia!

Sosiaalinen media on kanava jossa myös ympäristöarvot jaetaan. Siksi kestävä kehitys on - ja sen täytyy olla - kasvussa. Kuten Esko Kilpi sanoi: ilmassa on suuren arvomuutoksen tuntua.

Tuo muutos on jotain jättimäistä; niin suurta, ettei yhdelläkään yrityksellä ole varaa jättää sitä huomioimatta.

Sitä mukaa kuin ihmiset todistavat omituisia sääilmiöitä, lukevat pelottavia raportteja ja katselevat kauhukuvia luonnonkatastrofeista, he etsivät vastauksia. Netti tarjoaa heille tonneittain yksityiskohtia. Se kertoo yhä useammin myös yritysten väärinkäytöksistä ja vastuuttomista valinnoista.

Ja siellä on myös niitä, jotka kieltäytyvät ummistamasta silmiään. He eivät hyväksy epäeettistä käytöstä, eivät yhdeltäkään yritykseltä.

Juuri heidän mielipiteensä voi kääntää myös sinun asiakkaasi pään.

Niinpä tuo kerran mahdottomalta näyttänyt tehtävä alkaa pikku hiljaa kääntyä todellisuudeksi. Pikavoittoja jonkun toisen kustannuksella - tai luonnon kustannuksella - yrittävä saa sosiaalisen median yleisöt kimppuunsa. Uskotko?

Sosiaalisella medialla yhteiskuntavastuuseen (Osa 1)

Aamiaisseminaarissa joku viikko sitten ääneen ajatteli kaksi huippuvaikuttajaa Esko Kilpi ja Ilkka Herlin.

Päivän teemassa lähestyttiin kolmikkoa, joilla ei ennen vanhaan ollut mitään tekemistä keskenään: Business, vihreät arvot ja sosiaalinen media (some). Nyt kaikki on toisin: sosiaalisen median avulla kansalainen-asiakas yhdistää nämä toisiinsa.

Oli hienoa kuulla, miten Baltic Sea Action Group syntyi. Se on kertomus yhdestä miehestä, mutta mielestäni myös brändin rakentamisesta: jostain suuremmasta kuin mitä me olemme yksilöinä.

Ajoitus ratkaisee, kuunnellaanko sinua

Ihmisinä olemme rikas yhdistelmä arvoja, kokemuksia ja kontakteja. Lisätään tähän hyppysellinen intohimoa, sekoitetaan se inspiraatioon toisten lahjakkaiden ja intohimoisten ihmisten kanssa - ja mitä vain voi tapahtua!

Ilkan tausta; mielenkiinnon kohteet, ura ja perhe selittää mielestäni Itämeri-asian menestyksen. Mutta hänenkin täytyi odottaa kymmenkunta vuotta ennen kuin me muut olimme valmiita tuohon edistykselliseen tapaan ajatella.

Noina vuosina ponnisteli toinenkin mies. Sen jälkeen kun Al Goresta ei tullutkaan USA:n presidenttiä hän keskittyi vastustamaan ilmastonmuutosta . Hän on levittänyt sanaa ja herättänyt työllään monia. Myös Bill Clinton on kerännyt vaikutusvaltansa avulla tukea tärkeiksi uskomilleen asioille. Nämä kaikki ovat seikkoja, jotka ovat osaltaan rakentaneet Itämeri-asiaa.



Kohti muutosta

Mutta yksilöt eivät riitä. Entä yritykset? Tuumitaanpa tuokio perinteisiä business-ajureita. Talouden laithan vaativat, että yritys tuottaa omistajilleen voittoa. Kaikki pyörii osakkeen P/E-arvon optimoinnin ympärillä.

Vastuu viisaasta rahankäytästä koskee myös julkista sektoria. Mutta lyhyen tähtäimen tuloksen teko ei riitä. Mikä siis estää? On äärettömän vaikeaa rakentaa taloudellisia malleja, jotka huomioisivat yhtä vakuuttavasti myös yleisempiä, pitkän tähtäimen arvoja. Noiden skenaarioiden pitäisi yhdistää tänään investoitu euro parannetun tulevaisuuden välillisesti aikaansaamiin tuottoihin. Miten perustellaan rahankäyttö johonkin sellaiseen joka ei ole ihan lyhyen tähtäimen tavoitteiden mukaista?

Jatkuva kasvu on mahdottomuus

Esko puki asiaa sanoiksi suunnilleen näin: kaikki tiedämme koulun penkiltä, että täystyöllisyys edellyttää BKT:n vuosittaista 3 %:n kasvua. On siis isänmaallista lisätä kulutusta, koska siten turvaamme tulevaisuutta myös työttömälle lähimmäisellemme. Vaan entäs kolmas maailma? On meidän vuoro! kuuluu huuto sieltä; Intiasta, Kiinasta ja Brasiliasta. Tilastot vain osoittavat, ettei kotiplaneetallamme ole varaa moiseen; raaka-aineet eivät riitä kaikille, ja syntyvä jäte hukuttaa kaiken alleen.

On tullut aika antaa toistenkin kukoistaa.

Kulutuksesta luopuminen ei suinkaan tarkoita länsimaiden tuhoa. Sehän vain kutsuu esiin uusia liikeideoita. Luo kierrätysaineesta jotain mitä tarvitaan ja joka kiinnostaa ja käsissäsi on tuottoisa yritystoiminta: Globe Hope näyttää esimerkkiä.

Luonnonsuojelu tarkoittaa ennen muuta yhteiskuntavastuun ulottamista kaikkiin prosesseihin. Ja nyt törmäämme arvoihin: jos 'oikea valinta' maksaa enemmän, katteet pienenevät ja liiketoiminnan tulos kärsii - P/E-luku romahtaa.. Tehtävähän on mahdoton!

EIKÄ OLE. Kiinassa kävi päinsä lisätä jonkun aikaa maitoon muovia, jotta paremmalta näyttävä maidon ravintoarvo tuotti voittoa. Sitten yritys jäi siitä kiinni. Suomessa palkittu jätefirma oikoi mutkia kaatamalla jätekuormansa lähimpään sadevesikaivoon, kunnes se jäi kiinni. Maine meni ja siinä mukana moni sopimus. Miltä mahtaa heidän P/E-lukunsa nyt näyttää?

Onko mahdollista oikeuttaa suurempaa investointia, sellaista joka tehdään jonkin yleisen hyväksi, vaikkapa luonnon hyväksi? Panostushan ei tuota rahaa ehkä lainkaan, se saattaa tuottaa ehkä jotakin, mutta jotain sellaista mitä on melko mahdoton mitata, ja sekin 'jollekin toiselle'. Niinkös?

VÄÄRIN! Luonto on jokaisen asia. Yritystenkin.

Miten Verotilille maksetaan?

Verotili ei korvaa pankkitiliä. Verojen maksaminen tapahtuu edelleen pankissa, mutta tilinumerot ovat vaihtuneet ns. verotiliveroja varten.

Maksamiseen tarvitset Verotilin viitenumeron, sait sen loppuvuonna 2009 postitetussa ns. verotilipaketissa.

Miten saan Verotilin viitenumeron?

Jos sinulla ei ole Verotilin viitenumeroa, saat sen Verotili-palvelusta. Kun olet kirjautunut Verotiliisi verkossa, viitenumerosi odottaa sinua valmiina Maksaminen-sivulla. Saat sen myös puhelimitse, 020 697 056 (virka-aikaan, pvm/mpm).


Miten pääsen Verotiliini verkossa?

Verotiliisi pääset verkossa Katso-tunnisteella jos olet yritys tai yhteisö. Kirjaudu henkilökohtaisilla verkkopankkitunnuksilla jos olet työnantajana toimiva yksityishenkilö tai toiminimi.

Verotilin käyttöönotosta sivuten tai suoraan:

Miten saan Verotilin käyttööni? (28 tam 2010)
Katso: yrityksen avain Verotiliin (11 jou 2009)

Palvelu onnistuu vain asiakkaan ehdoilla. Piste.

Olen usein kirjoittanut siitä, miten markkinoinnin (tai kenen tahansa, kunhan kaikki olisimme koolla) pitäisi yhdistää asiakkaan prosessin ympärille kaikki ne tahot, joiden yhteistyön tuloksena asiakas saa lisäarvoa.

Alkuvuonna olemme olleet tuulessa ja tuiskussa. Uudet palvelumme ja niiden tunnistamisen osapalvelut eivät hyvästä tarkoituksestamme huolimatta ole niveltyneet asiakkaan silmissä oikein.

Viimeksi saimme palautetta Timo Harakalta. Hän sanoi Talouselämässä: "Järjetön järkeistys".

Kertauksen vuoksi: Tyvi-palvelut ovat ennallaan, Tyviä ei ole vaihdettu Katsoon.

Katso on tunnistamispalvelu eikä lakkauta Tyviä. Sen sijaan Tyvi-palveluihin pääsyyn vaadittavaa tunnistamismenetelmää vahvennetaan: Tyvi-tunnukset vaihdetaan käyttäjän roolin sisältäviin Katso-tunnisteisiin.

Katso-tunniste on kuin ura-avain

Filosofia taustalla on samantapainen kuin yksinkertaisen Abloy-avaimen vaihto ura-avaimeen. Sellaisen saa tiukemman syynin jälkeen: ura-avain luovutetaan vain huoneiston omistajalle; Katso-avain yrityksessä sille, jolla on nimenkirjoitusoikeus. Yrityspankkitunnus ei valitettavasti tuota piirrettä sisällä.

Katso-'ura-avaimen' saa siis se, jolla on oikeus raha-asioida yrityksen puolesta ja ilmoittaa negatiivinen arvonlisävero (rahan maksatuspyyntö) sähköisesti. Nyt Verotilin myötä palautettava vero pienentää suoraan yrityksen veronmaksuvelvoitetta kun verottajalle tarvitsee maksaa vain erotus. Luonnollisesti se, minkä suuruisena ja millä perusteella raha liikkuu on asia, jonka oikeellisuus meidän viranomaisena on turvattava aukottomasti.

Parhaat palvelut on integroitu

Yksi kiperimpiä ongelmia sähköisessä asioinnissa on kokemusteni mukaan integrointi, niveltäminen toisiinsa yli hallintorajojen. Haastavaa se on verolakien välilläkin, saati sitten yksityisen ja viranomaisen palvelujen kesken. - Tämä, näin ymmärrän, on Timo Harakankin kirjoituksen ydin.

Viranomaisen pitää verovaroin asioidessaan tyytyä varovaisuuteen, sen oman tonttinsa hoitoon. Usein 'sama palvelu kaikille' on edullisempi toteuttaa mutta ehkä turhankin monille asiakkaillemme ei-niin-kovin-hyvä ratkaisu. Yksityisellä yrittäjällä on vapaus suuremmankin lisäarvon tarjoamiseen asiakkaalleen.

Miten kirjaudut palveluketjuissa?

Palvelujen niveltäminen toisiinsa on yksi osa haastenipussa. Toinen on tunnistamisen isompi viitekehys. Luen Timon kirjoituksessa toisaalta kaipuuta päästä sisään yhdellä ja samalla avaimella, ainakin ns. Single Sign-On vai peräti OpenId? Toisaalta kirjoitus päättyy tietosuojan hakemiseen: ei missään tapauksessa isoja rekisterikeskittymiä muttei päällekkäisiä järjestelmiä tai liikaa valvontaakaan.

Tässä olemme Sen Suuren Periaatteen ääressä. Uskoamme vanhaan kunnon paperiin on jo koeteltu. Siis mihin kaikkeen raudanlujan tunnistamisen pitää kohdistua? Miten pitkiä palveluketjuja uskallamme luottaa saman avaimen varaan? Tai voisiko saman palvelun sisällä toimia toisessa osiossa tai ajankohdassa peräti anonyymisti? Jos tietojen ilmoittamisesta verottajalle puhutaan, vastaus on kai ei.

Entä miten erottelemme julkishallinnossa tunnistamisen muurien taakse ne ja vain ne asiat jotka sinne kuuluvat mutta sallimme asiakkaan omistaa omat tietonsa? Miten vielä jätämme avoimiksi ne, jotka saavat olla kaikkien omaisuutta?

Kumpi näkökulma ratkaisee, asiakkaanko: "Minä haluaisin samalla avaimella kaikki tietoni ja sanoa, kenelle ne haluan luovuttaa!" vai tietosuojan: "Rekistereitä ei saa keskittää, ei liioin tunnistamista ketjuttaa"?

Mitä mieltä sinä olet?


Aiemmin aiheesta sivuten tai suoraan:

Katso: yrityksen avain verotiliin (11 jou 2009)
Sähköiseen asiointiin tarvitaan avain (16 tam 2010)

Tuottavuustalkoissa eLasku, Alavus ja Kersanet

Mikä neuvoksi, kun työvoimapula uhkaa ja säästää pitäisi? Tässä taloudellisessa tilanteessa ja eläköitymispaineessa on ensisijaisen tärkeää järkeistää rutiinit ja keventää byrokratiaa.

Bo Harald esitelmöi torstaina sähköistämisen mahdollisuuksista Suomen Pankissa.

eLaskutus ja raportointikoodiston tapaiset innovaatiot käytännön toteutuksineen tuovat toiminnan järkeistämiseen aivan uutta toivoa.

Paperi(lasku)lla ei ole tulevaisuutta

Paperilla tehtävät transaktiot ovat tehottomia siksi, että bitit käännetään ensin paperiksi ja sitten taas takaisin biteiksi. Lähes kaikki tietohan on nykyään jo sähköisenä ennen lähettämistä. Sitten me joudumme tulostamaan eri järjestelmistä paperia (laskun, verokortin, tilauksen, esitäytetyn veroilmoituksen tai lääkärintodistuksen jne.) jotta saamme tiedot posteljoonin mukana määränpäähänsä.

Perillä vastaanottaja sitten avaa kuoren ja yhä useammin myös tietokoneensa näpytelläkseen tiedot takaisin tietokoneelle, nyt omiin tiedostoihinsa, jotta asian käsittely omassa organisaatiossa etenee. Eikö siis olekin itsestään selvää, että jos paperinen välivaihe vain saataisiin välistä pois, säästyisi paljon

a) työtä, b) aikaa, c) rahaa, d) ympäristöä!

Siksi eLaskutus

Kuluttajan vastaanottamat eLaskut ovat kolikon yksi puoli. Bill Virtanen on tehnyt hyvää työtä kuluttajapuolella. Minä en enää mistään hinnasta haluaisi yhtäkään paperilaskua kotiini, vaan jokaisen suoraan verkkopankkiini, missä ne käsittelen joka tapauksessa. Voisiko olla vaivattomampaa?!

Toinen puoli on julkishallinnossa. Kun nuo samat yritykset tuottavat samaa palvelua valtiolle, myös se lukemattomine virastoineen haluaa laskunsa suoraan 'verkkopankkiin', omiin laskutusjärjestelmiinsä. Niinpä valtio julistautui vuoden vaihteessa paperittomaksi vyöhykkeeksi.

Ruotsalaiset tekevät jo! Me Suomessa vasta diskuteeraamme.

Bo Harald esitteli päivitetyn listan tahoista, jotka eivät enää tietyn päivän jälkeen ota vastaan paperilaskuja. Listalla on Suomesta kuntia mukana kolme, Ruotsissa ilmeisesti koko kuntasektori on ollut sähköisessä pakotuksessa jo pitkään. Jo riittää etumatkojen hukkaaminen!

Miksi kunnat tulevat jälkijunassa? kyseli joukko asiantuntijoita eri puolilta yhteiskuntaa. eLaskutuksen ja Kuntaliiton asiantuntijat kertoivat kokemuksistaan: kuntahan on kuin jättikokoinen yritys. Mietipä hetki Helsinkiä. Sillä on osastoja kymmeniä ellei satoja, työntekijöitä kymmeniä tuhansia, siis jättikonserni.

Kunnista kuullut esimerkit todistivat: "Meillä on laskutukseen 27 eri järjestelmää, miten me voisimme saada eLaskutuksen aikaan?"

Keskiöön on nostettava koko prosessi

Ja entä pakollinen arkistointi? kysyivät asiantuntijat iltapäivässä. Verottajakin vaatii tositteiden säilyttämistä mm. kotitalousvähennystä varten, kuten Nettimuorikin blogissaan huomautti. Voisiko asian hoitaa toisinkin?

Konserniajattelu on mielestäni osien yhdistelyä järkeväksi kokonaisuudeksi. IT-puolelta olen ymmärtävinäni, että arkkitehtuuriajattelu muodostaa moduuleja, joilla vaikkapa edellä kuvatut 27 eri osaa saadaan toimimaan yhteen yhdellä sovitepalasella (sen sijaan, että rakennettaisiin 27 sovitinta).

Konserniajattelulla (KuntaIT + ValtIT = JulkIT) haetaan koko valtiontalouden näkökulmasta järkeä niin kuntien kuin ministeriöidenkin väliseen ja sisäiseen toimintaan.

Ja katsos vain, mitä löysin hiihtolomallani Pohojammaalta:

Kunnat näyttävät mallia!

Luin kotiseutulehdestäni mielenkiintoisen uutisen (Ilkka 26.2.2010): Alavudella siirryttiin päivähoidossa sähköiseen asiointiin. Perhepäivähoitajat raportoivat lasten hoitoajat kännykällä suoraan kaupungin laskutus- ja palkanlaskentajärjestelmiin! Vanhempien ei tarvitse enää allekirjoittaa tuntilistoja.

Lehtijutun varassa ajattelen, että onnistumisen edellytyksinä on kokonaisnäkemys. On kuvattava, mitä halutaan saada aikaan eri toimijoille ja mitä tehostamalla ja oikomalla muutos saadaan aikaan. Muutos on puettava konkretiaksi.

Jotta muutokseen tartutaan ilman pakkoa, menettelyjen ja käyttöliittymien on oltava toimivia. Perhepäivähoitajille se merkitsi Alavudella virkakännykkää ja perusteellista käyttöönottokoulutusta. Asiakasperheille lienee taattu käytön tuttuus ja turvallisuus. Sitä on, että asiointiliittymä toimii pankkitunnuksilla, maksujen arviointiin on laskuri ja kuittisivun saa tulostettua. Sentään, vaikka paperittomuudesta olenkin tässä vaahdonnut.

Saman jutun lopussa oli viittaus Kersanetiin.

Kersa on järviseutua ja tarkoittaa lasta. Kuulostaa kamalalta, mutta alueella kasvaneena voin todistaa, ettei se tarkoita pahaa tai halventaa kohdettaan. Kaikki me oltiin kersoja siellä =)

Kersanet on portaali täynnä tietoa ja paikallispalveluja lapsiperheille. Järviseutulainen innovaatio otettiin käyttöön jo Kuusiokunnissa, ja, jos oikein ymmärrän, nyt siitä on rakentumassa koko maakunnan verkkoperhekeskus. Ketjun päästä löysin myös Kaste-ohjelman joka vei ajatukseni SADe-ohjelmaan.

Veronmaksajalle löydös on huojentava ja kehittäjän sydäntä lämmittää: poikkitieteellistä ja asiakaskeskeistä ajattelua löytyy vielä! Toivoa siis on.


Aiemmin aiheesta sivuten tai suoraan:

Verko(sto)lla parempaan palveluun (3 syy 2009)
Suomi-brändi = yhteiskunta + tuotteet? (7 syy 2009)
Miten asiointisiilot yhdistetään? (10 syy 2009)

Joulukuun arvonlisävero ja Verotili

"Miten yritys saa joulukuun 2009 negatiivisen arvonlisäveron (ALV) hyväkseen?" lienee tammikuun Top10-kysymys.

Jos ALV joulukuulta on negatiivinen, yritys voi tehdä hakemuksen ennakkopalautus- tai tilikausipalautuksesta, jos edellytykset ovat olemassa.

Vaikka Verotili koskee vasta vuodelta 2010 maksettavia ja ilmoitettavia veroja, joulukuun negatiivisen ALVin yritys voi kuitenkin siirtää vuodelle 2010. Huomaathan kuitenkin, että jos palautusta on jo haettu ennakko- tai tilikausipalautuksena, joulukuun negatiivista veroa ei saa ilmoittaa vuoden 2010 kausiveroilmoituksella.

Miten vuoden 2009 negatiivinen ALV ilmoitetaan Verotilillä?

Joulukuun negatiivisen ALVin voi siirtää vuodelle 2010 ilmoittamalla sen kausiveroilmoituksella vähennettävissä veroissa kohdassa 307. Kuukausimenettelyssä oleva ilmoittaa joulukuulta siirtämänsä negatiivisen veron tammikuulta annettavalla kausiveroilmoituksella.

Jos kausiveroilmoituksella ilmoitettu ALV on joulukuulta siirretyn negatiivisen veron vuoksi palautukseen oikeuttavaa veroa, sen saa palautuksena verotilimenettelyn mukaisesti. Verohallinto suosittelee tätä tapaa erityisesti niille verovelvollisille, jotka antavat kausiveroilmoituksen kuukausittain.

Ideahan on, että palautettavia ja maksettavia veron määriä ei liikutella edes takaisin, vaan vastakkaismerkkiset suorituksen kuitataan keskenään, ja rahaa liikutellaan vain erotuksen verran.

Entä jos olen pidennetyssä ilmoitusmenettelyssä?

Neljännesvuosimenettelyssä oleva ilmoittaa joulukuulta siirtämänsä negatiivisen ALVin tammi-maaliskuulta annettavalla ilmoituksella ja vastaavasti vuosimenettelyssä oleva kalenterivuodelta 2010 annettavalla ilmoituksella.

*Myös yritys, joka on siirtynyt vuoden 2010 alusta pidennettyyn ilmoitus- ja maksujaksoon, voi tehdä tilikausipalautushakemuksen joulukuulta, vaikka tilikausi vuodenvaihteessa olisi ollut kesken.*

Ja miten Verotilillä maksetaan?

Verojen maksaminen tapahtuu edelleen pankissa, mutta tilinumerot ovat vaihtuneet ns. verotiliveroja varten. Maksamiseen tarvitset verotilin viitenumeron, sait sen loppuvuonna 2009 postitetussa ns. verotilipaketissa.

Miten saan verotilin viitenumeron?
Jos sinulla ei ole Verotilin viitenumeroa, saat sen Verotili-palvelusta. Kun olet kirjautunut Verotiliisi verkossa, viitenumerosi odottaa sinua valmiina Maksaminen-sivulla. Saat sen myös puhelimitse, 020 697 056 (virka-aikaan, pvm/mpm).


Verotiliisi pääset verkossa Katso-tunnisteella jos olet yritys tai yhteisö; verkkopankkitunnuksilla jos olet työnantajana toimiva yksityishenkilö tai toiminimi.

Verotilin käyttöönotosta sivuten tai suoraan:

Miten saan Verotilin käyttööni? (28 tam 2010)
Katso: yrityksen avain Verotiliin (11 jou 2009)

(Korjaus 14.2: poistettu maksamisen yhteyteen jäänyt kirjoitusvirhe)
(Korjaus 16.2: täydennetty pidennettyyn menettelyyn siirtyneen tilikausipalautuksella, merk. *)

Verotusta tarjolla Twitterissä?!

Rapakon takana sosiaalinen media on jo valjastettu veroilmoittamiseen!

Tosin asialla on verokonsulttitoimisto.. Toki sikäläinen verotuskin on toisenlaista. Ja onhan meitä suomalaisia Twitterissä vielä niin kovin vähän.

Kysymys: Muistatko nähneesi puolen vuoden sisään toistakin artikkelia tästä firmasta ja sen sosiaalisesta strategiasta? Haravoin läpi linkkilistani ja kirjanmerkkini, mutta ei, hukassa on ja pysyy.

Mashable kirjoitti 14 hengen Twitter-tiimistä, joka on valmiina palvelemaan uudella kanavalla. Meillä edistyksellisimmät vasta venyttelevät mukavuusalueitaan kohti näitä uusia alueita, joilla seurustella asiakkaiden kanssa.

Taitaa tuntua hurjalta ajatella, että verotusta voisi mitenkään käsitellä 140 merkin pätkissä. Katsotaanpas tarkemmin noita tweetejä:

Hi Mike. Which browser are you using? Site is up and humming along. Let me know how we can help. ^sg

Helpotus: vasta perusneuvontaa omien tuotteiden käytöstä.

Mutta ettäkö veroneuvontaa Twitterissä?! Tai missään muuallakaan keskusteluissa? Miksei? Siellä missä asiakkaamme parveilevat, siellä he etsivät neuvoa toisiltaan. Jos mukana ei ole ketään joka tietää varmasti, tarjolla on taatusti myös väärää ohjausta. ..Eikö olisikin hienoa turvata oikean neuvon perille meno?

IRS doesn't help you complete your return or help you find deductions. We also have a free version. Check it out! ^sg

Tiimin tavoitteena on laajentaa asiakaspalvelu uusiin kanaviin. Siellä voidaan tavoittaa uusia asiakkaita ja ohjata heidät siihen todelliseen vastaukseen, joka on pidempi kuin tuon 140 merkkiä.

Where's my refund? Good question. Here's an answer: http://bit.ly/dr5wbB ^C

Tämä on sosiaalista mediaa parhaimmillaan! Twitter ja yrityksen sivuilla olevat blogi ja keskusteluforum.

Mashable pohdiskeli, riittävätkö Twitter-tiimin rahkeet, kun huhtikuun 15. eli jenkkien palautuspäivä lähestyy. Jännä seurata, toivon sydämestäni onnea.

Tuohon aikaan meillä hommaa vastaa käynnistellään: esitäytetyt veroilmoitukset kolahtelevat postiluukuista, ja on aika tarkistaa tulot ja henkilökohtaiset vähennykset. Veroilmoitus verkossa -palvelu aukeaa huhtikuussa mukanaan se paljon toivottu vuokratulojen ilmoittaminen. Pysy kuulolla!